Ensimmäinen päivä

Helsinki - Amsterdam - Kilimanjaro - Arusha

• lento KLM KL1164: Helsinki (07:00) - Amsterdam (08:45)
• lento KLM KL0569: Amsterdam (10:40) - Kilimanjaro (21:10)
• bussilla Novotel Mount Meru hotelliin (n. 50 km)

Amsterdamin lento ei ollut mitenkään tavallisuudesta poikkeava, joten sitä ei tarvitse mainita tässä, joten suoraan Afrikkaan: MD 11-lentokone laskeutui pimeässä sitä puolta pienemmän lentokenttärakennuksen viereen. Olimme saapuneet Kilimanjaro International Airportille. Ovesta ulos ja heti huomasi tulleensa taas Afrikkaan. Oli tähtikirkas yö ja lämpötilaa saman verran kuin Suomessa hyvänä kesäpäivänä. Pakollisen tunnin kestäneen byrokratian jälkeen kävelimme tavaroinemme ulos terminaalista, jonka ulkopuolella bussit odottelivat. Kassit survottiin takapenkille ja ihmiset etupenkeille, kouraan työnnettiin vesipullo ja bussi syöksyi kohti mustaa Afrikan yötä. Matkalla näkyi muutamia vastaantulijoita ja harvakseltaan taloja. Joku uskalsi väittää nähneensä jo jotakin villielämiä auton valokeilassa, ne taisivat kuitenkin olla kylän koiria. Noin tunnissa tulimme Mount Meru -hotellin pihaan ja siirryimme sen aulaan. Huoneet saatuamme palasimme takaisin aulaan. Pakollisen tervetuliaisoluen jälkeen vetäydyimme kiltisti yöpuulle, emmekä jääneet yökerhoon notkumaan.

Toinen päivä

Arusha - Ngorongoro

• aamiainen Novotel Mount Meru hotellissa
• bussilla Gibb's Farmille (n. 140 km)
• kävelyretki vesiputouksille
• bussilla Ngorongoroon (n. 30 km)
• majoitus Ngorongoro Wildlife Lodgeen

Aamulla Afrikka lävähti vasten kasvoja kuin märkä pyyhe kun aukaisi hotellihuoneen ikkunaverhot. Aamiaisen jälkeen jakaannuimme kolmeen kahdeksan hengen pikkubussiin, joilla tulisimme matkaamaan seuraavat päivät. Pyörimme hetken Arushan kaupungissa, josta ostimme laatikoittain vettä mukaamme ja lähdimme kohti Ngorongoroa. Ensimmäiset tunnit menivät mukavasti asfalttitietä pitkin, mutta sivutielle käännyttyämme tilanne muuttui. Paljon kuoppia ja pölyä, välillä mentiin kallellaan ojanpientareita pitkin. Ympäröivä maasto oli melko tasaista pitkän matkaa, siellä täällä näkyi vähän korkeampia kukkuloita, kunnes alkoivat Itä-Afrikan hautavajoaman rinteet.

vesikaupassa Arushassa ja myöhemmin shoppailemassa

Lounaalle menimme Gibb's Farm kahvitilalle, jonka jälkeen lähdimme parin tunnin kävelylenkille läheiselle vesiputoukselle. Polku mutkitteli jyrkkää vuorenrinnettä pitkin ja ympärillä oli sakeaa sademetsäkasvillisuutta. Välillä aukesi komeita maisemia alas laaksoon. Siellä täällä näkyi jälkiä maassa ja oppaamme sanoi niiden olevan norsujen jälkiä. Vähän kyllä epäilytti jälkien alkuperä, kun matkalla oli kuitenkin paljon paikallisia työntekijöitä työkalujen kanssa. Polun päästä löytyi pieni puro ja sortunut rinne, josta norsut käyvät kaivamassa mineraaleja ruoansulatustaan varten. Vesiputous oli pystysuoraa pudotusta pitkälle alas pusikkoon, kun sen reunalta kurkittiin. Sitten palattiin takaisin päin. Kävelylenkki oli hyvää verryttelyä lentokoneessa ja bussissa istumisen jälkeen sekä antoi vähän esimakua tulevasta koitoksesta.

Gibb's Farmia ja vesiputous

Farmilta oli enää puolen tunnin ajomatka perille Ngorongoroon. Tie jyrkkeni ja mutkitteli entistä hurjemmin ja maisemat paranivat kaiken aikaa. Alueen portin jälkeen tiellä pyöri paviaanilauma joka vastahakoisesti antoi tietä autoillemme. Kraatterin reunalla sijaitsevalle näköalapaikalle päästyämme pääsimme ensimmäistä kertaa ihmettelemään aluetta koko komeudessaan. Korkeutta oli aluksi vaikeata arvioida, mutta kun kiikareilla löysi alhaalta pari eläintä, niin sitten vasta tajusi olevansa niitä n. 600 m ylempänä. Lodge on rakennettu aivan rinteelle ja huoneista on ikkuna kraatterille päin. Paras näköala, mitä missään majoituspaikassa on ollut. Illallisella oli mm. thompsoningasellia, mikä olikin erinomaista grillattuna.

Ngorongoro Wildlife Lodge

Kolmas päivä

Ngorongoro Conservation Area

• bussiajelua ympäriinsä
• kävelyretki kukkuloilla
• vierailu maasaikylässä
• safari alhaalla kraatterissa
• retkilounas haukkojen kanssa
• illallinen lodgella

auringonnousua Ngorongorossa

Aamulla ei paljoa malttanut nukkua kun piti olla ylhäällä katselemassa auringonnousua. Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle ja ajoimme pitkin maasai-heimon aluetta. Maasait ovat ikivanhaa paimentolaisheimoa, joiden paras tuntomerkki on voimakkaan punaiset viitat. Maasait liikkuvat vapaasti alueella ja petoeläimet jättävät punapukuiset kulkijat kuulemma rauhaan, koska eivät koe heitä uhkana. Jätimme autot ja lähdimme pariksi tunniksi kävelemään läheisille kukkuloille. Mukana oli aseistautunut vartija kaiken varalta, mutta vaarallisista eläimistä ei ollut tietoakaan aukeilla tasangoilla. Kiikareilla löytyi muutama seepra, jotka yrittivät piilotella tavallisen nautakarjan joukossa. Joka puolella oli myöskin yksinäisiä maasaiheimolaisia, jotka olivat jonnekin menossa. Vierailimme vielä maasaikylässä, jossa saimme lähituntumaa paikalliseen lantamajarakentamiseen. Sisäpuolella haju ei ole niin paha, koska siellä on tulipesä kuumana ja savua ilmassa. Takaisin länsimaiseen kulttuuriin pääsimme ulkopuolella, kun dollarit alkoivat vaihtaa omistajaa. Ostin puolen metrin mittaisen maasaiveitsen, ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä näyttämällä on hyvä pitää enimmät kaupustelijat loitolla.

maasai-kylässä

Kulttuuriohjelman jälkeen olimme valmiit itse pääasiaan, eli safariin. Jyrkkää ja mutkittelevaa tietä alas kraatteriin, bussista katto auki ja luukun reunalle roikkumaan kiikarien ja kameran kanssa. Siellä täällä näkyikin yksittäisiä nisäkkäitä ja lintuja, joita en ala tässä luettelemaan vaan kuvat ovat alempana. Järven rannalla oli iso puhvelilauma ja valtavia lintuparvia. Paikkaa on kutsuttu eläinten supermarketiksi, jossa vain ajetaan eläimeltä toiselle. Kaikki näkemämme eläimet ovat kuitenkin täysin luonnontilaisia ja liikkuvat vapaasti alueella. Ne eivät koe autoja uhkaksi itselleen, joten niiden läheisyyteen pääsee helposti, jos ne vain ovat tien läheisyydessä. Toisenlaista safaria kokee esim. Etelä-Afrikassa Krugerin luonnonpuistossa, jossa eläimet jäljitetään ja niiden luokse mennään jeepillä teistä ja pusikoista välittämättä. Ympäristönä Ngorongoron kraatteri on yksi maailman hienoimmista paikoista, eläimet ovat vain täydentämässä kokonaisuutta. Retkilounaalle menimme lammen rannalle ja eväät oli pakko syödä sisällä autossa koska lounaspaikan yläpuolella pyörii kymmenittäin haarahaukkoja, jotka olisivat mielellään ottaneet osansa sekä lounaasta että lounastajasta.

Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä ja metsässä näimme norsujakin lähempää. Viimeisellä taukopaikalla täytyi hätistellä autoon tunkeutunutta marakattia pois. Ennen hämärää oli ehdittävä kraatterista pois, joten katto alas ja auto rinteeseen. Kaikkein hurjin ja mutkaisin rinnetie, mitä vastaan on tullut. Kapeaa, kuoppaista, irtokiviä ja pystysuoraa jyrkännettä alas useiden satojen metrien matkalta. Kyllähän se pikkubussi siitä juuri ja juuri selviytyi, vaikkei mikään maastoauto ollutkaan. Vähän kyllä kaipasi kunnon Land Roveria. Illemmalla hotellin näköalaterassilta bongattiin vielä yksinäinen sarvikuono, se oikea black rhino. Jotkut epäilivät jo alkoholilla olevan osuutta asiaan, mutta kyllä sen näki moni muukin silloin paikalla ollut, ihan varmasti. Illallisella saatiin mm. maukasta grillattua pahkasikaa.

Neljäs päivä

Ngorongoro - Moshi

• bussilla Moshiin (n. 250 km)
• vierailu koulussa
• Anderssonin lounas
• illallinen ja majoitus Kilemakyaro Mountain Lodge

Aamulla täytyikin sitten jo jättää hyvästit kraatterille ja siirtyä eteenpäin. Tänne täytyy ehdottomasti päästä vielä uudestaan. Matkalla pysähdyimme paikalliselle matkamuistomyymälälle vähän shoppailemaan ja kyllähän sitä kaikenlaista ja kaikenkokoista tarttui porukan haaviin. Seuraava pysähdyspaikka oli ala-asteen koulu, jossa tutustuimme paikallisiin kouluolosuhteisiin. Ihan tuli omat kouluajat mieleen, paitsi että en koskaan osannut kirjoittaa niin hienoa kaunokirjoitusta. Maassa on oppivelvollisuus, mutta vanhemmat haluaisivat pitää lapset kotona kotitöissä ja piilottelevat heitä koululta. Oppilaiden kotikylä on 12 km päässä, joten päivittäistä liikuntaa tulee ainakin tarpeeksi. Koulun on tarjottava päivittäinen ateria oppilaille, jotka muuten lähtevät kotiin syömään ja jäävät sille tielleen. Lahjoitimme koululle kuulakärkikyniä ja rahaa ruokaan. Tällä kertaa avustukset löysivät suoraan oikeaan kohteeseensa ilman välikäsiä.

paikallinen koulu

Jatkoimme matkaa ja lukemattomien kuoppien ja pomppujen jälkeen pääsimme vihdoin takaisin asfalttitielle. Ensiksi bongasimme tieltä ison leopardikilpikonnan, jonka kuvattuamme autoimme sen pois tieltä. Sitten kuskimme onnistui ajamaan ratsiaan ja meidät ohjattiin tien sivuun. Siellä odotti valkoisessa puvussa oleva moottoripyöräpoliisi joka pistoolitutkasta näytteli nopeuslukemia. 75 km/h kuudenkympin alueella, sakkoa 20000 TSH eli n. 160 mk. Muut ryhmämme bussit painelivat kaasu pohjassa paikan ohitse sillä aikaa kun meille kirjoitettiin sakkolappua. Valvonta ei ole ilmeisesti kovinkaan yleistä, koska taajamien ulkopuolella tiellä ajetaan kuin viimeistä päivää.

Tansanian maanteiden hitain ja nopein

Lounaalla pysähdyimme Arushassa paikallisen retkenjärjestäjämme Anderssonin luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi joten kiitimme ja jatkoimme eteenpäin. Ilma oli harmaa, joten Kilimanjarosta ei näkynyt kuin vähän alarinnettä, mutta 80 km on aika leveä vuoreksi, joten rinnettä riitti joka suuntaan. Ajoimme Himo Townin läpi, josta bongasimme mm. Viagra Baarin, todella eksoottista.

Illaksi majoituimme Kilemakyaro Mountain Lodgeen. Paikka on entinen kahvitila johon on komean päärakennuksen etupihalle rakennettu pyöreitä vierasmajoja. Pihalla on savinen kuoppa, johon on tarkoitus tulla uima-allas. Jopa saunan rakentaminen on suunnitelmissa, niin sitä pitää, että suomalainen pääsee löylyihin rankan kiipeämisen jälkeen. Pakkasimme seuraavien päivien retkeilyvarusteet valmiiksi ja söimme taas hyvän illallisen. Illalla Kilin huippu tuli vihdoin näkyviin pilvien lomasta, olihan se aika korkealla kun alhaalta katseli. Sinne sitten huomenna...

Kilemakyaro Mountain Lodge