Reportterin elämästä
====================

 kirjoittanut Risto Kause
                     
  Tämä  tarina  on täysin mielikuvituksen tuotetta,  ja  kaikki 
                     
tapahtumat,  kuten  henkilötkin,  ovat  täysin keksittyjä.  Kaikki 
                     
yhdenmukaisuudet tämän tarinan ja oikeden henkilöiden välillä ovat 
                     
pelkästään sattumaa.
  
 - Prrrr....
                     
  Ovikello  soi  vaativasti jo viidennen kerran.  Reportteri  Ilpo 
                     
Kukkonen  katsoi kelloaan:  jo varttia yli kahdeksan.  Viisitoista 
                     
minuttia  myöhässä  !   Ehkä  tämä  maankuulu  hakkeri,  joka  oli 
                     
lupautunut antamaan hänelle haastattelun,  oli kiireisenä ihmisenä 
                     
kyllästynyt   odottamaan   ja   lähtenyt   hoitamaan    asioitaan. 
                     
Reportteri  Kukkosen   manaillessa HKL:n bussien  hitautta  kuului 
                     
sisältä  sadattelua ja kamalaa kolinaa.  Ovi aukesi - Kukkonen oli 
                     
saada sydänkohtauksen.
                     
 
                     
  - Hrmp... täh?, kuului oven raosta, josta tirkisteli miehen pää. 
                     
 
                     
     Mies näytti vasta kuolleista nousseelta -  sekaiset  hiukset, 
                     
ajamaton  parta ja punaiset silmät.  Miehellä oli  harmaankalvakka 
                     
iho,  aivan kuin hänet olisi vasta kaivettu ylös,  tuumi repotteri 
                     
Kukkonen sydän pampattaen.
                     
 
                     
  - öhöm - tulin,  tuota...  haastattelemaan Herra Hakkeria, mutta 
                     
olen tainut erehtyä os... reportteri aloitti.
                     
 
                     
  - Eikös  teidän pitänyt tulla vasta kahdeksalta,  eikä  keskellä 
                     
yötä, mies keskeytti äresti.
                     
 
                     
  - Mutta kellohan on jo viisitoista yli, aloitti repotteri.
                     
  - Äh !  Hakkerin naama vääntyi punaiseksi.
                     
  - Se tarkoitti iltaa !  Eiväthän hakkerit nyt ennen puoltapäivää 
                     
herää !
                     
 
                     
  - Ööö...
                     
  - No  kun  nyt  kerran herätitte,  niin  tulkaa  sitten  sisään, 
                     
murahti Hakkeri alistuneesti.
                     
 
                     
  Huone  oli  lähes pimeä,  sillä paksut,  pölyiset verhot pitivät 
                     
varmasti  huolen siitä,  ettei aurinko ollut porottanut  huoneessa 
                     
sen  jälkeen,  kun  verhot  oli  suljettu  joskus  vuosia  sitten. 
                     
Vähitellen reportteri Kukkonen alkoi huomata,  millaiseen paikkaan 
                     
oli joutunutkaan :
                     
 
                     
  Sisällä   vallitsi   valtava  sekasotku.   Lehtiä   ja   kirjoja 
                     
peittävästä  pölymäärästä  päätellen kirjahyllyt oli  täytetty  jo 
                     
viimevuosisadalla,  eikä sen jälkeen niihin oltu kajottu.  Lähempi 
                     
tarkastelu   kuitenkin   osoitti,   että  tuskin   silloin   vielä 
                     
kirjoitettiin  kirjoja  C:n hienouksista,  tai  edes  tulostettiin 
                     
tyttökalentereita  vuodeksi 1975.  Tämän lisäksi lattia oli täynnä 
                     
kirja-   ja  lehtipinoja,   huoneessa  pääsi  vaivoin  liikkumaan. 
                     
Tietokoneen  oheessa  työpöydän peitti  läjä  diskettejä,  paperin 
                     
palasia  täynnä heprealta näyttävää mongerrusta ja pöydän  reunoja 
                     
koristeli    läjä   puolitäysiä   kahvikuppeja,    joissa   kellui 
                     
tupakantunppeja.
                     
 
                     
  - Tuota, olenkohan minä nyt varmasti oikeassa paikassa ? kysäisi 
                     
reportteri varovasti, katsellen kauhistuneena ympärilleen.
                     
 
                     
  Hakkeri  huomasi  reportterin ihmettelevän katseen,  ja  hymyili 
                     
ylpeänä:
                     
 
                     
  -  Noh,  eihän tämä normaalisti tällaisessa kunnossa ole,  mutta 
                     
kun  oli tämä haastattelu tulossa,  niin oli ihan pakko nyt  vähän 
                     
siivota.
                     
 
                     
                     
                     
  Sillä hän varmaan tarkoitti sitä, että tietokone ja monitori oli 
                     
pyyhitty   pölystä,   tosin  rätti  oli  nyt  unohtunut   modeemin 
                     
päälle. Repotterin alaleuan venyessä kohti hänen polviaan  Hakkeri 
                     
istuutui  tuolillensa,  nyökkäsi kohti valtavaa likapyykkikasaa ja 
                     
sanoi:
                     
 
                     
  - Tehkää olonne mukavaksi.
                     
 
                     
  Suoritettuaan  pikaisen  arkeologisen  kaivauksen  kivettyneiden 
                     
vaatteiden  alta  löytyi kuin löytyikin  tuoli.  Hieman  epäröiden 
                     
reportteri istuutui horjuvalle tuolille.
                     
 
                     
  - Haluatteko kahvia ? Hakkeri kysyi.
                     
 
                     
 
                     
  Reportterin nyökättyä Hakkeri otti kaksi lähintä kuppia,  kaatoi 
                     
niissä  olevan kahvin kolmanteen,  ja kurottautui kohti  ruskeaksi 
                     
pinttynyttä kahviautomaattia.
                     
  
                     
  -  Tarkemmin ajatellen voisin ehkä sittenkin jättää  sen  kahvin 
                     
väliin. Tulin aamulla juoneeksi jo niin monta...
                     
  
                     
  Hakkerin  juodessa  kahviksi kutsumaansa  epämääräisen  näköistä 
                     
nestettä huomasi reportteri Kukkonen nurkassa vanhan, kuluneen, jo 
                     
reikäisen viltin.
                     
 
                     
  - Ai teillä on sentään koira täällä kaverina ?
                     
  - No ei nyt ihan. Se on minua varten.
                     
  -  Jaa...vai  niin,   vastasi  reportteri  raapustellen  jotakin 
                     
lehtiöönsä punaisena, varoen tarkasti katsomasta Hakkeriin.
                     
 
                     
  -  Mitähän,  jos  tulisin takaisin joskus myöhemmin   -   paljon 
                     
myöhemmin,  sanoi reportteri syvästi järkyttyneenä,  nousi ylös ja 
                     
juoksi pois hysteerisesti huuten...
                     
                     

Takaisin

(C) Marko, Suomen Atari-sivut / ArkiSTo 2003