Taiteellinen työryhmä...?

ST-härveleiden omistajien joukossa lymyää paljon  taiteelli-
                     
sesta  ilmaisusta  kiinnostuneita.  Moni  muusikko  on  hankkinut 
                     
koneen  elektroni-instrumenttien  ohjainlaitteeksi.  Itse  koneen 
                     
taas  on  synnyttänyt  kehittyneiden  graafisten   ominaisuuksien 
                     
tarve,  sillä  PELIEN on kaupallisista  syistä  parannuttava,  ja 
                     
teknologia muodosti esteen. 
                     
     Kuvallisessa ATK-ilmaisussa tarvitaan paljon muistitilaa  ja 
                     
tehoa. Yksi kuva vie tilaa jopa enemmän kuin tuhat sanaa. Jos sen 
                     
vielä haluaa liikkumaan,  ollaan animaation vanhan  perusongelman 
                     
ytimessä: kuinka selvitään yksinkertaisesta työn paljoudesta? ATK 
                     
on kysymyksen moderni ratkaisu. 
                     
     Animaatioon  ei  ST:llä  vielä  minun  mielestäni   kunnolla 
                     
päästä.  Syy  tähän on ohjelmien puute.  Pitäisi  olla  sellainen 
                     
animaatio-ohjelma,  joka  hyödyntäisi Mega-Atarin muistitilan  ja 
                     
kovalevyn  ominaisuudet.   Julkaisukelpoisen  tietokoneanimaation 
                     
luominen  ei  ole kiinni kovoedellytyksistä  vaan  softasta  sekä 
                     
osaavasta  työvoimasta.  Tarvittavat  ohjelmat  kaiketi  aikanaan 
                     
syntyvät ja jollei tietokonekerho pysty kokoamaan työvoimaa  niin 
                     
mikä sitten? 
                     
     Pari vuotta sitten oli Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingis-
                     
sä  tietokonetaiteen näyttely.  Esillä oli lasten  Logo-opintojen 
                     
tuotoksia,    taiteilijoiden   piirturitulostuksia,    värillisiä 
                     
kuvia,  TTK:n opiskelijoiden harjoitustöitä,   sekatekniikkaa  ja 
                     
muuta.  Näyttely oli eräänlainen tietokoneharrastuksen kartoitus. 
                     
Minäkin  vein  yhden  kuvaruutugrafiikkademon  sinne   pyörimään. 
                     
Vaikutelmaksi  jäi,  että ensinnäkään ei onnistuttu  tavoittamaan 
                     
suomalaisten  ATK-harrastajien enmmistöä näyttelyä koottaessa  ja 
                     
toiseksi jonkinlainen ujous kai alkaa vallita heti kun julkaisus-
                     
ta  tulee kyse.  Ei taiteilijan tarvitse verrata omaa  tuotostaan 
                     
kalliisiin lisenssiohjelmiin.  Vertailu on epäreilu ja  mahdoton. 
                     
Mainitunkaltainen    näyttely   olisi   monelle   hyvä    foorumi 
                     
hengentuotteittensa julkaisuun.  Nyt ovat grafiikka- ja  midipai-
                     
noitteiset laitteet olleet muutaman vuoden saatavillamme eikä ole 
                     
tutkittu sitä,  mitä  niillä  on tehty.  Jokunen tietokonelehdis-
                     
tön  kilpailu  on ollut.  ST-klubilainen  Anssi Mäkipuro  korjasi 
                     
voiton Atari-sarjassa Bitin grafiikkakilpailussa itsekseen pyöri-
                     
vällä kuvasarjallaan, ansiokasta! Tulokset ovat numerossa 8/87.
                     
     Jos meillä olisi taidealan yhteistoimintaa, voisimme mahdol-
                     
lisesti kyetä panemaan näyttelyn pystyyn. Moni ongelma  ratkeaisi 
                     
tämän lähestymistavan ansiosta suoraan. Kukin klubilainen omistaa 
                     
hyvän  tietokoneen,  joten kalustopulaa ei olisi.  Laitteet  ovat 
                     
myös yhteensopivia. ATK-taiteen näyttelyt ovat hyvin harvinaisia, 
                     
mikä merkitsee sitä, että näyttelytila varmasti saataisiin. 
                     
     Taiteellinen  työryhmä  mahdollistaisi  tutustumisen  muiden 
                     
välineistöön  ja ajattelutapaaan.  Jos jollakulla  on  käytössään 
                     
esim.  piirturi, tutustuisin siihen mieluusti, kuten varmaan moni 
                     
muukin.  Kävin kuutisen vuotta sitten  tietokonetaidetaidenäytte-
                     
lyssä,  jonka  yksi  ohjelmanumero  oli  itsekseen  töitä  tekevä 
                     
piirturi.  Yleisön montut olivat levällään, laitehan on äärimmäi-
                     
sen "fiksun" näköinen. 
                     
     Tietenkin on ennenaikaista puhua näyttelyistä tai yleisöesi-
                     
tyksistä ennen kuin työryhmääkään on.  Tuntui kuitenkin tärkeältä 
                     
ottaa  esiin ajatus siitä,  että päämääriä voidaan asettaa ja  ne 
                     
voivat olla korkeampia,  jos voimavarat kootaan.  Jos otettaisiin 
                     
yhteyttä muihin tietokonekerhoihin esim. näyttelyn pystyttämisek-
                     
si, voitaisiin todennäköisesti saada aikaan edustava näyte suoma-
                     
laisen tietokonetaiteen tasosta.  Sillä olisi merkitystä  harras-
                     
tajien  itsetuntoon.  Kun kyetään todistamaan,  että lähiöt  ovat 
                     
täynnä kansaa,  jolle tietokone on arkipäiväinen työkalu ja  har-
                     
rastuskohde,  vähenee mystifiointi ja työelämässä vaivaava  pelko 
                     
niitä  kohtaan.  Kirjailijat voihkivat  pöytälaatikkorunoilua  ja 
                     
keksivät hyvinkin ankaria luonnehdintoja sille,  ettei  uskalleta 
                     
julkaista.  Runojen julkaisukammo on ymmärrettävää,  sillä  runot 
                     
paljastavat kirjoittajan sisimmän. Tietokonetuotosten kohdalla on 
                     
toinen julkaisueste, pelko oman osaamattomuuden julkitulosta. Ala 
                     
on  korostuneen älyllinen.  Kuitenkin kaiken osaavat  nerot  ovat 
                     
hyvin harvinaisia,  eivätkä he vaikuta aktiivisilta julkaisemaan. 
                     
Älyyn kuuluu myös kyky ymmärtää ja hyväksyä monenlaiset ja monen-
                     
tasoiset työt. 
                     
     On  tullut korviini tieto,  että ST:n omistajien haltuun  on 
                     
siunaantunut  syntesoijia ja muita äänenkäsittely-  ja  muokkaus-
                     
laitteita.  Minullakin on niitä ollut, mutta analogisia.  En siis 
                     
ole päässyt kokeilemaan tietokonetta musiikin  tuotannossa.  Olen 
                     
tuottanut pöytälaatikkomusiikkia Tascam Portastudion ja  kelanau-
                     
hurin  avulla.   Jos  käytössäni  olisi  ollut   tietokoneohjattu 
                     
musiikkijärjestelmä,  olisin varmasti kyennyt "hämäämään" ihmiset 
                     
kuvittelemaan,  että olen eteväkin muusikko. Eihän tarvitse osata 
                     
soittaa hituakaan, jos tietämiskone ajoittaa koskettimien painal-
                     
lukset ja kaikki parametrit.  Nuotit ja asteikot ja muu mekanismi 
                     
"vain" on hallittava. Vanhemmat muusikot voisivat kuvitella, että 
                     
ATK tekee heidät työttömiksi. Niinhän ei tule käymään, vaan se on 
                     
yksi muoto tuntemattoman pelkoa. Näkisin uusien vehkeiden käytös-
                     
sä kahdenlaista etua: ensinnäkin ammattimuusikot voivat helpottaa 
                     
työtään vähentämällä rutiinitöitään. He voivat esim. transponoida
                     
kappaleet muutamalla näppäimenpainalluksella. Myös nauhoitustoimi 
                     
helpottuu,  kuten luonnostelukin. Useisiin tarkoituksiin riittävä 
                     
lopputuloksen laatu voidaan tuottaa omassa työhuoneessa. Toiseksi 
                     
musiikin   tutkiminen   on  ottanut  ATK:n   yleistyessä   suuren 
                     
harppauksen.  Tarkoitan elektronimusiikin - äänen ja tajunnan vä-
                     
lisen vuorovaikutuksen tutkimustyön edistymistä.  Alalla  voitai-
                     
siin  tehdä  vaikka mitä,  mutta kansalla ei  ole  mahdollisuutta 
                     
kuulla   alan  harrastajien   tuotantoa.   Radion   kokeilustudio 
                     
toisinaan  julkaisee radiossa,  mutta ylituotannosta  ei  jouduta 
                     
kärsimään.
                     
     Tämä juttu on tässä siksi,  että yritetään  selvittää,  onko 
                     
taiteellisen  työryhmän  perustamiseen  voimavaroja  ST-klubissa. 
                     
Tätä  kirjoitettaessa  klubilaisia on hieman alle  270,  ei  siis 
                     
kovin  paljon  työryhmää  ajatellen.  Voitettavista  vaikeuksista 
                     
pahin lienee se,  että olemme hajalla ympäri maata. Kokoontuminen 
                     
voi siis olla vaikeahkoa.   Yritämme nyt koota  sellaista  väkeä, 
                     
joka  on  hankkinut  ST:n luovan  taiteen  kiilto  silmissään  ja 
                     
science fiction - unelmat mielessään. Mitään valmista ei tarvitse 
                     
olla - vain  kiinnostus siihen,  miten voidaan konetta  hyödyntää 
                     
muutenkin  kuin  tekstinkäsittelyyn.  Ohjelmointityöryhmä  on  jo 
                     
pystyssä,  joten pääpaino hommassa ei ehkä olisi ohjelmointi vaan 
                     
ohjelmien käyttö.  Mutta toimitaan niin kuin osallistujat  halua-
                     
vat, tämä juttu on vain alustus. Ai niin, ettei unohdu: jos homma 
                     
saadaan pyörimään ja jokin resursseja vaativa hanke alulle, klubi 
                     
voinee  myöntää tarkoitukseen tätä,  millä täälä Helesinkissä  on 
                     
semmoisia lempinimiä, kuin hynä, täppi, tuohi, paalu ja nappula.
                     
     Jos  ajatuksia  on  herännyt  ja  haluat   osallistua  uuden 
                     
työryhmän perustamiseen, toimi seuraavasti: Soita minulle tai Jan 
                     
Alancolle ilta-aikaan.  Voit myös kirjoittaa kortin.
                     
                     
                     
                    Soittelemisiin   Jari Raikko

Takaisin

(C) Marko, Suomen Atari-sivut / ArkiSTo 2003