Tervehdys kaikille ST-klubilaisille!

Minusta tuli klubin varajäsen viime jäsenkokouksessa, ja lehti-
                     
porukasta pyysivät muutaman rivin tekstiä.
                     
Olen Heinrich Pesch, 39 vuotias miesteknikko. Syntymäpaikkana
                     
Solingen, noin Espoon kokoinen teollisuuskaupunki läntisessä
                     
Saksassa. Paikka oli aivan viime vuosikymmeniin saakka kuuluisa sen
                     
erinomaisista miekkoista ja puukkoista. Vielä tänään siellä
                     
valmistetaan kaikki leikkaamiseen tarvittavat kalut kuten 
                     
sakset, partaterät (Wilkinson) ja ruokailuvälineet sekä
                     
machetat (Etelä-Amerikan markkinoille), mutta myöskin muita
                     
terästuotteita. Oli tapana kirjoittaa tuotteiden päälle
                     
Made in Solingen eikä Made in Germany!
                     
                     
                     
Muuten maailman paras shakki-klubi on Solingen 98, jolla on eniten
                     
suurmestareita riveissään!
                     
                     
                     
Olen Kemiran tutkimuskeskuksen palveluksessa jo 12.5 vuotta eli koko
                     
sen ajan, jonka olen oleskellut Suomessa. 
                     
Minulla on kaksi lasta, Susanna 11.5 vuotta, korjaa kielivirheet
                     
teksteistäni mikäli ehtii. Tom 8 v. tuntee enemmän vetoa
                     
tietokoneiden huvittelupuoleen.
                     
                     
                     
Ensimmäisen kosketuksen tietokoneisiin sain 60-luvun puolessa
                     
välissä ensimmäisessä työpaikassani (Bayer AG). Siellä koetulokset
                     
piti kirjoittaa tietokonelomakkeille, jotka lähetettiin laskenta-
                     
keskukseen probit-analyysia varten. Tulokset saatiin viikon parin
                     
odotuksen jälkeen.
                     
Vuonna 1971 minulla oli jo ohjelmoitava pöytälaskukone (hinta DM 15000).
                     
Muistia ehkä puoli kiloa.
                     
                     
                     
Kemirassa oli 70-luvun aikana tasan kaksi tieturia, molemmat
                     
Hewlett Packardin malleja. Toisessa oli C-nauhuri, toiseen ladattiin
                     
ohjelmat paperinauhalla.
                     
Ensimmäiset omat ohjelmat tein ohjelmoitavalle taskulaskimelle,
                     
HP-34-C, jossa oli enintään 210 käskyn muisti (900 mk).
                     
Sitten alkoi tapahtua, ostettiin muutama kappaletta HP 85 ja
                     
väkeä koulutettiin Basic-ohjelmoinnin jalossa taidossa.
                     
Se oli minun heiniäni! 
                     
Ja vannoin, että kun hinta ensin laskee alle parin tuhannen niin
                     
sitten ostan oman tietokoneen.
                     
Eräänä päivänä luin, että VIC-20: Saksassa 1980 DM, 4 kiloa RAM,
                     
16 väriä! Se olisi jotain.  
                     
Kesti kuitenkin vielä kolme vuotta, ennen kuin kävin Koneveljesten 
                     
Tapiolan liikkeessä. Commodore 64, kasettiasema, 1520 neli-
                     
väri-kirjoitin, Simons Basic, 3750 mk. 
                     
Siitä on tasan kolme vuotta.
                     
Ohjelmia tuli tehtyä varmasti satoja, joitakin jopa julkaistiin.
                     
Tietokone-lehti, MikroBitti (pari kertaa kuukauden ohjelma),
                     
sitten Printti antoi mahdollisuuden kirjoittaa 10-osaisen Logo-
                     
sarjan, jopa Compute!'s Gazette julkaisi yhden 64-listauksen.
                     
                     
                     
Ne olivat vanhoja hyviä aikoja, kun 64 oli kytkettynä telkkariin
                     
ja nauhuri latasi ja latasi...
                     
Ostin sille vain kaksi peliä (a 10 mk) sekä shakki-ohjelman.
                     
                     
                     
Sitten rupesin vetäämään koulun tietokonekerhoa. Yhden lukuvuoden
                     
kannoin Commodoreni kouluun joka torstai, selitin miten spritet
                     
tehdään ja miten musiikkia ohjelmoidaan.
                     
Kevätmyyjäisistä saatiin 8000 mk tietokoneostoa varten.
                     
Vaihtoehdot: Commodore 128 ja levari 1541 sekä ohjelmia -
                     
             vai Atari 520 ST.
                     
                     
                     
Valitsin Atarin, ja en ole varma oliko valintani oikea tietokone-
                     
kerhon kannalta. Lapsia olisi kiehtonut 128 enemmän.
                     
Mutta minua kiinnosti tietysti uudenaikainen prosessori, helppo-
                     
käyttöisyys, hyvä perussofta: teksturi, Logo.
                     
En koskaan saanut lapsia innostumaan Logosta. Itse kyllä innostuin.
                     
                     
                     
Tilasin jopa GST Assemblerin, mutta en koskaan kunnolla oppinut
                     
käyttämään sitä. Sitä paitsi Logoon tutustuminen vei kaiken ajan.
                     
Istuin viikottain pari iltaa koulussa ohjelmoimassa, kunnes
                     
kyllästyin. Commodore myytiin (1200 mk) ja kaikki säästöt kasaan
                     
sekä oma STM pöydälle. Jarkolta tilasin PD:nä Prolog ja Xlisp.
                     
En saanut mitään aikaiseksi niillä. 
                     
Sitten Forth+ST Data-Beckeristä suoraan. Vihdoin ohjelmoimaan
                     
nopealla kielellä.
                     
                     
                     
Tämän vuoden alusta olen saanut ensimmäisen GEM-pohjaisen ohjelman
                     
kokoon: 3D-LIFE.
                     
Vielä on paljon opittavaa, mutta onnistuin hyppäämään lähtevään
                     
junaan, C128 kanssa olisin jäänyt sivuraitteille.
                     
                     
                     
Vaikka tukka on jo kovasti harmaantunut niin energiaa näyttää olevan
                     
vielä jäljellä ja kiinnostusta oppimaan uutta.
                     
                     
                     
Ohjelmoinnin lisäksi harrastan liikuntaa, ennen kaikkea suunnistusta
                     
ja pyöräilyä. Olen Suunnistusseura Reima 34:n jäsen.
                     
                     
                     
Viime heinäkuussa vuokrasin modeemin ja käyn säännöllisesti
                     
Atari BBS:ssä ja Huskyssa.
                     
Jouduin vuoden alussa Veikon ansaan. Soitin Huskyyn ja heti 
                     
sysop otti puhutteluun: Ottaisinko PD-kirjaston hoitaakseni?
                     
Kun en osannut sanoa ei niin sanoin "kyllä" sillä ehdolla, että 
                     
tilaukset ja maksut hoidetaan pankin kautta.
                     
                     
                     
Toivon, että saan PD-kirjaston kanssa jotain aikaan, koska se näyttää
                     
olevan aika tärkeä kasvuala klubin kannalta. 
                     
Edelleen Logo-kieli on lempiharrastukseni, mutta olen valmis kertomaan
                     
kaiken muunkin minkä tiedän ST:n ympäristöstä.
                     
                     
                     
Tapaamisiin ST-bokseissa!

Takaisin

(C) Marko, Suomen Atari-sivut / ArkiSTo 2003