Onko tietokoneella sielu?

 Paljon oonnea vaan, paljon oonnea vaan, paljon oonneaa rakas 
                     
ÄÄSTEE, paljon oonnea vaan! Lauantaina 23.3. ST:ni ja samalla 
                     
tietokone-elämäni täyttivät kolme vuotta. Onneksi olkoon ST ja 
                     
minä! Ei kovin pitkä aika, mutta paljon on kuitenkin ehtinyt 
                     
tapahtua. Eniten oman kehittymiseni kanssa, koska aloitin alusta 
                     
tuntematta lainkaan tietokonemaailmaa. Alussa aina on hauskinta, 
                     
koska on niin paljon uutta oppimista. Sitten tulee vaihe, jolloin 
                     
kehitys tuntuu pysähtyvän kokonaan. 
                     
     Oudoin ilmiö mihin olen törmännyt on tietokoneiden 
                     
nimeäminen, ristiminen. Jotkut vanhemmat ihmiset antavat todella 
                     
koneelleen jonkin nimen. Ei ilmiö aivan hätkähdyttävän uusi 
                     
itselleni ole: annoimme pienenä perheen autolle nimen. Sillä 
                     
tavalla siitä tuli inhimmillisempi, ikään perheeseen kuuluva. 
                     
Niinpä käynnistyksessä sitä piti maanitella, mäissä sitä piti 
                     
kannustaa ja muutenkin sitä piti silitellä ja taputella. Kaikkea 
                     
tuota ne tietokonettansa nimittelevätkin tekevät. Ehkä koneesta 
                     
tulee tosiaan vähemmän pelottava ja hallittavampi. Onhan helpompi 
                     
sanoa, että nyt se teki sitä ja tätä. Uhkailukin on purevampaa 
                     
jos voi oikein nimeltä puhutella. Hulluja nuo ihmiset! Vai 
                     
ovatko?
                     
     Tietokonepeleissä, varsinkin seikkailupeleissä, joku tyyppi 
                     
vaeltelee pitkin kuvaruutua ja sitä käsketään sinä-muodossa. En 
                     
ole nähnyt peliä, jossa MINÄ, pelin pelaaja ja näppäimistön 
                     
käyttäjä, tekisin sitä ja tätä. Niin no, joissakin arvaus- ja 
                     
tietopeleissä tietokone ilmoittaa, että nyt on SINUN vuoro. 
                     
Näissäkin tuntuu kuin itse olisi vain pelinappula, kone pelaa 
                     
omaan tahtiinsa ja vieläpä tuomitsee omaan pussiinsa. Joka 
                     
tapauksessa pelillä on nimi. Siitä puhutaan pelinimellä ja se 
                     
teki sitä ja tätä. Samoin hyötypuolen ohjelmista puhutaan nimellä 
                     
ja ikäänkuin ohjelma olisi itsenäinen olento. Hulluja nuo ihmiset 
                     
ja tietokoneenkäyttäjät! Mekö muka?
                     
     Tuonkaltaisella suhteella koneeseen on varmasti joitakin 
                     
syvälle käyviä vaikutuksia. Kuitenkin tällainen kone on pitkään 
                     
jo ollut "tilauksessa": se tuo ulottuvillesi kaikenlaista, mitä 
                     
ennen ei ollut saavutettavissa, voit vaikuttaa siihen, antaa 
                     
sille käskyjä, se on henkilökohtainen, vain sinulle ja se 
                     
tottelee, ei pane vastaan, sillä voi toteuttaa haaveensa. Suoraan 
                     
sanoen täydellisin ihmisen aikaansaama kone. Se on muunneltavissa 
                     
rajattomasti millaiseksi sen vain tahtoo. Pelottavaa! Hulluja nuo 
                     
tietokoneet! Hulluja nuo tietokoneitten rakentajat!
                     
     Ketkä tuon kaiken saa aikaan? Ne! Ketkä ne? No ne koneitten 
                     
rakentajat ja ohjelmoijat! Olemmeko me jossain tuossa joukossa?
                     
Vai olemmeko vain loppukäyttäjiä? Jos luet tämän, olet 
                     
todennäköisesti klubin jäsen. Sinä siis ajattelet itsekin. Pystyt 
                     
vaikuttamaan tietokoneeseen. Onneksi olkoon vaikuttaja!
                     
                     
                     
                                   Jan Alanco

Takaisin

(C) Marko, Suomen Atari-sivut / ArkiSTo 2003