IHMISSUHTEISTA SÄHKÖISISSÄ KIRJELAATIKOISSA

Vierailtuani jonkin aikaa sähköisissä kirjelaatikoissa ("pur-
                     
keissa"), olen kiinnittänyt huomiota aina silloin tällöin kir-
                     
joittajien välille syntyviin kahnauksiin. Nämä ja omalle 
                     
kohdalle sattuneet erehdykset saivat minut pohtimaan tämän sosi-
                     
aalisen kanssakäymisen erityispiirteitä: Miten olisi parasta
                     
suhtautua?
                     
                     
                     
Yleisimmin käytetyn julkisen kirjealueen julkisuus on monelle
                     
arka asia. Esitetty loukkaus tai väite koetaan erityisen paha-
                     
na ,koska sen pelätään vaikuttavan siihen kuvaan, jonka muut
                     
kirjoittajat henkilöstä saavat. Loukkaukseen vastataan hanakasti
                     
samalla mitalla ja tietysti myös julkisesti. Kierre syntyy hel-
                     
posti.
                     
Kun ulkopuolisena seuraa toisten riitoja, saattaa helpommin pää-
                     
tellä ,miten omallekin kohdalle sattuvaan tapaukseen todennäköi-
                     
sesti suhtauduttaisiin. 
                     
Loukkaukset huomaa herkimmin loukattu, mutta osa pistää
                     
muidenkin silmään. Taitavasti sanottu ilkeys saattaa jopa huvit-,
                     
taa ,mutta asian tuomittavuus oivalletaan ja ilkeyksien latelijan
                     
nimi jää mieleen.
                     
Kannattaa harkita vastaako loukkauksiin ollenkaan, sillä useimmat
                     
asiat unohtuvat ,eivätkä herätä suurempaa huomiota. Joskus napak-
                     
ka mutta asiallinen huomautus on paikallaan tai asian voi kääntää 
                     
leikiksi. Epäasiallinen kommentti ei kannata.
                     
Riitelykierteeseen joutuneista kumpaakaan ei katsota hyvällä, 
                     
eikä ulkopuolisia kiinnosta, kumpi mahdollisesti aloitti tai kumpi  
                     
saa viimeisen sanan.
                     
                     
                     
Kirjoittajat ovat toisilleen pääasiallisesti tuntemattomia.
                     
Pelkästään ikä- tai tietämyserot voivat olla suuria.
                     
Vierasta on helppo "mollata", kun ei katsele edes silmästä 
                     
silmään. Hänestä saattaa kuitenkin joskus olla korvaamaton apu ja
                     
yllättävä tapaaminenkin on mahdollista.
                     
                     
                     
Väärinkäsitysten mahdollisuus on "purkkikirjoittelussa" 
                     
erittäin suuri. Joku viesti saatetaan sanamuotojen
                     
osuessa epäonnekkaasti käsittää yhtä hyvin kahdella eri
                     
tavalla: siten kuten oli tarkoitus tai ihan muulla tavoin, jopa 
                     
asiattomana.
                     
Normaalissa keskustelussa erehdys selviää nopeasti ja ymmärtä-
                     
mistä tukee äänensävy ja ilmeet. Kirjoitetussa tekstissä on
                     
vain sanat. 
                     
                     
                     
Käytettävissä oleva aika johtaa helposti hätiköityihin johtopää-
                     
töksiin ja harkitsemattomaan tekstiin, jota voisi verrata puhu-
                     
tussa kielessä ääneen ajatteluun. Myös lauseiden muotoilu voi
                     
kiireessä jäädä huonoksi.Tämä on hyvä pitää mielessä joten kaik-
                     
keen ei kannata suhtautua kovin vakavasti.
                     
                     
                     
Sysopit tuntuvat järjestystä palauttaessaan joutuvan aina jonkun 
                     
hampaisiin. Sysoppeja syytetään itse asiassa yhdistyksen halli- 
                     
tuksen hyväksymän järjestyskäytännön noudattamisesta, siis hauku-
                     
taan yleensä syyttä ja vielä väärää puuta.
                     
                     
                     
                                                 Jouko Kulomäki

Takaisin

(C) Marko, Suomen Atari-sivut / ArkiSTo 2003