Paljon onnea ATARI, paljon onnea vaan ! 
                     
                     
                     
  Kesäkuun  kahdeskymmenes 1985  lienee Atari ST:n  syntymäpäivä. 
                     
  Silloin nimittäin on päivätty ensimmäinen 'virallinen'  käyttö-
                     
  järjestelmä,  TOS 1.0, joka toimitettiin levykkeellä. Kone tie-
                     
  tysti  oli olemassa jo keväällä -85,  mutta valmiina sitä  voi-
                     
  daan pitää vasta käyttöjärjestelmän valmistuttua.
                     
                     
                     
  Oman ST:ni hankin lokakuussa -85 Berliinissä  käydessäni.  Olin 
                     
  jo jonkin aikaa ollut tietokoneen vaihtoaikeissa. VIC-20 mahta-
                     
  vine  4  kilotavun muisteineen (olin tosin laajentanut  sen  16 
                     
  kilotavuiseksi)  ja aina reistailevine  kasettiasemineen  alkoi 
                     
  olla mennyttä aikaa, eikä kuusneppari oikein innostanut.
                     
  
                     
  Sinclairin QL oli siihen aikaan mahtava peli.  Niitä oli  nähty 
                     
  Suomessakin.   Macin  kottaraispönttö  oli  mielettömän  kallis 
                     
  tavalliselle  harrastajakäyttäjälle.  Se  oli tarkoitettu  vain 
                     
  tuottavaan  työhön,   suunnittelutoimistoihin  ja   sellaiseen. 
                     
  Juuri  ennen  matkalle  lähtöä luin  saksalaisesta  Data  Welt-
                     
  lehdestä  ensiesittelyn Atari ST sarjasta,  ja se sai  sydämeni 
                     
  hypähtämään.  Graafinen käyttöjärjestelmä,  hiiri ja ihan oikea 
                     
  levyasema olivat harvinaista herkkua.  Sellaisen tahtoisin, jos 
                     
  sen vain jostakin kohtuuhintaan saisi.
                     
                     
                     
  Niinhän   siinä   kävi,    että   ST:t   ilmestyivät   Saksassa 
                     
  tavaratalojen   tietokoneosastoille   juuri   matkani   aikana, 
                     
  eivätkä  hinnatkaan hirvittäneet.  Itse asiassa hinta oli  alle 
                     
  kolmasosan siitä,  mitä laitteista pyydettiin Suomessa,  kun ne 
                     
  loppuvuodesta ilmestyivät kauppoihin.  Tämä hinnoitteluperiaate 
                     
  selittänee,  miksi ST on niin suosittu Saksassa,  ja niin vähän 
                     
  myyty   Suomessa.   Hintaero  on  tosin   tasoittunut   vuosien 
                     
  varrella,   mutta   edelleen   ohjelmien   tai   lisälaitteiden 
                     
  hinnoittelu saattaa olla yhtä järjetöntä.
                     
                     
                     
  Ostin  siis  Atari  260ST  tietokoneen,  jossa  oli  1/2  megaa 
                     
  muistia,  käyttöjärjestelmä levykkeellä, yksipuolinen, ulkoinen 
                     
  levyasema ja mustavalkomonitori.  Ohjelmia ei juurikaan  ollut, 
                     
  ei  PD- eikä kaupallisiakaan.  Koneen mukana  tuli  LOGO-kieli, 
                     
  jota  tuli  opeteltua  jonkin  verran.  Onneksi  koulussa  olin 
                     
  oppinut sen verran saksaa,  että käyttiksestä ja ohjekirjoista 
                     
  sai  selvää.  Saksalaiset  lehdet myös kirjoittivat  paljon  ja 
                     
  ihastuneena  uutuudesta.  Lehtien välityksellä  sain  tilatuksi 
                     
  muutamia ohjelmia.
                     
                     
                     
  Hankittuani modemin,  300 baudisen 'mopon', jollaisella ei kait 
                     
  nykyisin  edes  voi  liikennöidä,  aukesi  todellinen  ihmemaa. 
                     
  Löytyi muita käyttäjiä,  boxeja,  ohjelmia, ja  ST-klubi . Sieltä 
                     
  sain   suomenkielisen   ROM-TOS-käyttöjärjestelmän,   apua   ja 
                     
  neuvontaa.  PD-ohjelmat  tekivät  kauppansa,  vaikka  ei  niitä 
                     
  montaa ollutkaan.  Klubin diskettilehti aloitti  ilmestymisensä 
                     
  loppuvuodesta   -86,   ja  nyt  luetaan  siis  jo   seitsemättä 
                     
  vuosikertaa.   PD-kirjastossa  on  'niteitä'  pitkästi   toista 
                     
  tuhatta.
                     
 
                     
  Myöhemmin   seurasi   Klubin   paikallistoimintaa,   Pirkanmaan 
                     
  osaston perustaminen ja kukoistus.  Sen myötä  tietokoneopinnot 
                     
  edistyivät huimasti.  Tuli lisämuistit,  uudet hiiret, Klubille 
                     
  skannerit,  digitoijat  ja kaikenlaiset apuvälineet  ja  paljon 
                     
  ohjelmia  ja opettajia niille.  Suomensimme monia  ohjelmia  ja 
                     
  käyttöohjeita,  käyttöjärjestelmänkin, sillä meistä tietokoneen 
                     
  piti  palvella isäntäänsä tämän äidinkielellä,  eikä  käyttäjän 
                     
  konetta.
                     
                     
                     
Se   sama vanha 260ST  minulla on vieläkin,  7 vuotta  myöhemmin. 
                     
  Huomaan,  etten ole kovin kärkäs vaihtamaan laitteistoani.  Nyt 
                     
  tosin  on alkanut haluttaa tuo tulossa oleva  Falcon.  On  aika 
                     
  siirtyä väriaikaan,  mutta ei tarkkuuden kustannuksella. Tosin, 
                     
  saahan ST:hen grafiikkakortteja...
                     
                     
                     
                     
                     
 Monitori ,   alkuperäinen   mustavalkoinen   on   kestänyt   hyvin 
                     
  tuhansien  tuntien  käytön.  Kuori  on  vähän  mustunut,  mutta 
                     
  kaikki  toimii,  kontrastiakin löytyy.  Tosin taloon on  tullut 
                     
  tällä  välin  STE  nuorison  käyttöön,   värimonitorina   pikku 
                     
  televisio   RGB-liitännällä.   Atarin   mustavalkomonitori   on 
                     
  hämmästyttävän  hyvä tänäkin päivänä,  ja oli  paljon  aikaansa 
                     
  edellä  -85.  Useat PC:llä työskentelevät tekevät töitä  paljon 
                     
  huonommilla välineillä.
                     
                     
                     
 Levyasema   vaihtui  kaksipuoliseksi jo  kauan sitten,  ja nyt  on 
                     
  kaksi  lituskaista asemaa rinnakkain monitorin alla.  Hiiri  on 
                     
  vaihtunut  kevyempään  naksuun  ja modemikin  on  saanut  lisää 
                     
  puhtia.    Levykkeet   maksoivat   aluksi    17:-/yksipuolinen, 
                     
  tarjouksena.  Nyt  niitä saa parilla  markalla  kaksipuolisina. 
                     
  PD-levyke  maksoi 35:-,  nyt 20:-.  Vain yksi on  pysynyt,  ST-
                     
  klubin  jäsenmaksu.   Se  ei  ole  muuttunut  seitsemän  vuoden 
                     
  aikana.   Oma   ST:ni  sensijaan  on  muuttunut   niin,   ettei 
                     
  saksalaisen marketin myyjä tuntisi myymäkseen, jos nyt näkisi.
                     
                     
                     
 Peltikuori   koneen  sisältä  hävisi  jo  vaihdellessani   käyttö-
                     
  järjestelmää   itse   suomentamaani   takavuosina.   Lisämuisti 
                     
  nelimegaiseksi  makaa koneen sisällä  tiukasti  juotettuna,  ja 
                     
  sivussa kyhjöttää Mac:  Spectre GCR emulaattori.  Muistin määrä 
                     
  on  eduksi  monessa asiassa.  Sitä ei  ilmeisesti  ole  koskaan 
                     
  liikaa.  Käyttöjärjestelmänä  on jo monta vuotta ollut TOS  1.4 
                     
  suomeksi.  Olisin sen jo vaihtanut uuteen,  ellei koneen vaihto 
                     
  olisi  ollut  mielessä.   Nyt  tulevat  moniajot  ja   Falconit 
                     
  vauhdilla.
                     
                     
                     
 Muovikuorikin , se harmaa sai mennä tuossa vuosi sitten. Irroitin
                     
  näppäimistön   lattakaapelin  päähän  ja  koteloin  itse   ST:n 
                     
  puulaatikkoon  kirjoituspöytäni tyyliin mustaksi  monitorin  ja 
                     
  levyasemien alustaksi.  Porasin laatikkoon tuuletusaukkoja sekä 
                     
  reilut   aukot   ulos   tuleville   kaapeleille   hiirelle   ja 
                     
  näppäimistölle. 
                     
                     
                     
 Näppäimistö  on alkuperäinen,  syyskuulta -85.  Se on  kieltämättä 
                     
  hieman  löysä ja koliseva,  mutta toimii.  Minähän en  kirjoita 
                     
   työkseni,  joten  sen kestää.  Printterinä minulla  on  eräästä 
                     
  poistomyynnistä löytämäni 24-neulainen.  Nykyiset  mustesuihkut 
                     
  ajavat  kirkkaasti  sen ohi,  mutta oikeastaan  minä  odottelen 
                     
  hyvää väritulostusta.  Niitäkin on,  mutta hinnat vain  tekevät 
                     
  kiusaa.
                     
                     
                     
 Kovalevyä   en  ole suostunut hankkimaan tähän  päivään  mennessä. 
                     
  Syykin  on  selvä.   Ääni.   Tunnen  kyllä  sen  edut,   olenpa 
                     
  koekäyttänytkin joitakin malleja,  mutta eivät käy minulle. Kun 
                     
  työskentelen,  kuuntelen  usein musikkia,  enkä halua  Mozartin 
                     
  tai Shostakovitshin peittyvän hurinaan.  Itse asiassa havaitsin 
                     
  erästä  kovalevyä kokeillessani kuuntelevani  vain  kovaäänistä 
                     
  rockia,  tasaista jumputusta. Valikoin musiikkia tiedostamatto-
                     
  masti taustamelun mukaan.  Se kyllä peitti hurinan,  mutta  sai 
                     
  minut  hermostuneeksi.   Nyt  odotan  innolla  uusia,  slimline 
                     
  kovalevyjä  ilman tuuletinta.  Kenties niistä olisi  apu  minun 
                     
  pulmaani.
                     
                     
                     
 Viat?  Niitä on ollut hyvin vähän. Kerran kone on ollut huollossa, 
                     
  kun siinä esiintyi epämääräistä pätkimistä. Syy oli ROM-piirien 
                     
  kannoissa,   ja  itse  aiheutettu,  liiallisesta  vaihtamisesta 
                     
  johtuva.  Kannat vaihdettiin parempiin.   Sittemmin olen tehnyt 
                     
  'konehuoneessa' paljonkin muutostöitä,  muistilaajennuksia, HD-
                     
  asennuksen    yms,   eikä   vahinkoja   ole   sattunut.   Ainoa 
                     
  'säännöllinen' vikapaikka tuntuu olevan eräiden piirien kannat, 
                     
  niiden   hapettuminen.    Tästä   viasta   kärsii   erityisesti 
                     
  neliönmuotoinen   MMU-piiri,    muistinhallinta,   mutta   myös 
                     
  videopiiri,  joka  on peltilaatikossa.  Vika  saattaa  esiintyä 
                     
  erilaisena  'pätkimisenä',   muistia  voi   kadota,   levyasema 
                     
  reistailla tms.  Videopiiri taas sekoittaa näyttöä, ei muistia. 
                     
  Vian   esiintymiseen   saattaa   johtaa   vaikkapa    monitorin 
                     
  sammuttaminen  kesken  käytön.   Olen  korjannut  kavereidenkin 
                     
  koneita tällaisista epämääräisistä oireista irroittamalla  MMU-
                     
  piirin  (varovasti,  kulmista ohuella meisselillä  tai  vaikkapa 
                     
  hiuspinnillä    nostaen).     Usein    sen    suihkuttaminenkin 
                     
  puhdistusspraylla  auttaa,  mutta  siinä voi olla  syöpymiä  ja 
                     
  likaa,     jolloin    pyyhkiminen    on     tarpeen.     Joskus 
                     
  käyttöjärjestelmän  piirien nostelu ja paikoilleen painelu  voi 
                     
  tuottaa   tulosta  starttaus-  ja   levyasemaongelmissa.   Myös 
                     
  kaapeleissa voi olla vikaa tai kontaktihäiriöitä,  joten niiden 
                     
  tiukkuus    kannattaa   kokeilla    vikatapauksissa.    Muuten, 
                     
  kaikenlaiset  häiriöt  ovat  vähentyneet,  kun  sijoitin  ST:ni 
                     
  puulaatikkoon,  eikä  sitä  enää  liikutella.  Ilmeisesti  myös 
                     
  lämpiäminen  on  vähäisempää,  kun päällä ei  ole  peltikuorta. 
                     
  
                     
  Levyasema voi kerätä uskomattoman määrän likaa sisäänsä,  joten 
                     
  sen  puhdistus  silloin  tällöin  on  tarpeen.   Perusteellinen 
                     
  puhdistus  vaatii  aseman  avaamista,  puhdistuslevykkeistä  on 
                     
  vain väliaikaisapua.          
                     
                     
                     
  Malleissa,  joissa  muuntaja  ja levyasema  ovat  saman  kuoren 
                     
  sisässä,  esiintyy  nähdäkseni enemmän vikoja,  ja  silloin  ne 
                     
  johtunevat lämpiämisestä. Muuntaja erityisesti kehittää lämpöä.
                     
  Myös   lisämuisti  käy  kuumana.   Lämpö  aiheuttaa   piireissä 
                     
   muutoksia, jotka voivat johtaa häiriöihin.
                     
                     
                     
 Ohjelmat  vaihtuvat tiuhempaan kuin kovo.  Joitakin suosikkeja  on 
                     
  kuitenkin vakiintunut. Huomaan käyttäväni koko ajan Revolveria, 
                     
  muistin   jakajaa,   jolla  voin  työskennellä  jopa   neljällä 
                     
  ohjelmalla  samanaikaisesti.   Kyse  ei  ole  moniajosta   vaan 
                     
  ohjelmien  välillä 'hyppimisestä'.  Paljon  käytän  kirjoitus-, 
                     
  piirto-  ja  taitto-ohjelmia  samanaikaisesti,   ja  yksi   osa 
                     
  muistista riittää vielä muuhun toimintaan.   Guck -katseluohjelma 
                     
  on vakiinnuttanut asemansa ST:ssäni välttämättömyytenä,  samoin 
                     
  ruudunsammuttaja   Pyro.   Guck   näyttää  tekstit   ja   kuvat 
                     
  joustavasti.  Niitä voi selailla,  etsiä, printata jne. Guck ja 
                     
  Pyro  löytyvät  mm.   ST-klubin  Pirkanmaan  osaston   PD-INFO-
                     
  levykkeeltä, Revolveria ei taida löytää enää mistään.
                     
                     
                     
  Edelleen  on liikkeellä joitakin  ohjelmia,  jotka  aiheuttavat 
                     
  'pommeja' tai ongelmia  muihin ohjelmiin. Erityisesti haluaisin 
                     
  varoittaa eräistä ruudunsammuttajista,  jotka katkaisevat  koko 
                     
  signaalin monitorilta.  Ennen pitkää voi käydä niin, ettei kuva 
                     
  enää palaakaan monitoriin.  Nite on yhden tällaisen  nimi.  Jos 
                     
  sammutuksen  aikana jää jotakin ruutuun,  kuten  vaikkapa  Pyro 
                     
  tekee,   ei  vaaraa  ole,  ja  monitori  säästyy.  Perustyökalu 
                     
  1ST_Word, jopa sen plus-malli aiheuttaa selittämättömiä oireita 
                     
  joissakin  yhdistelmissä.  Kuvan'nappaajat', Snapshotit  voivat 
                     
  aiheuttaa   ongelmia  muille   ohjelmille,   samoin   toiminnan 
                     
  nopeuttajat,  Turbot  tai Quickit.  Sitten on  vielä  ohjelmia, 
                     
  jotka  käyttäytyvät  eri tavoin  eri  käyttöjärjestelmillä  tai 
                     
  vaativat juuri määrätyn toimiakseen, mutta sellaiset ovat usein 
                     
  ilmaisohjelmia, eikä vahinko näin ollen ole suuri.
                     
                     
                     
 Standardointi   vai ei,  kas siinäpä pulma.  Jos Atari vuonna  -85 
                     
  olisi  valinnut teollisuusstandardin,  minä en  olisi  valinnut 
                     
  Ataria,  sillä  minusta  PC oli jo  silloin  vanhanaikainen  ja 
                     
  turhan  monimutkainen.  Jos  taas olisi  valittu  Macin  tyyli, 
                     
  hintaa tuskin olisi saatu pysymään alhaalla. Sitäpaitsi GEMistä 
                     
  olisi    saattanut   kehittyä   PC:llekin    käyttöjärjestelmä. 
                     
  Jonkinlaista  kurinalaisuutta kuitenkin  olisi  kaivannut,  eri 
                     
  ohjelmille  samantapaista  toimintaa  ja  tiedostojen   vaihto-
                     
  mahdollisuuksia.  Atari olisi voinut määritellä pääsuuntaviivat 
                     
  ohjelmoijille.  Siitä ei olisi ollut ainakaan  haittaa.  Tiukka 
                     
  normiointi kangistaa kehitystä,  mutta täysi vapaus voi  johtaa 
                     
  liialliseen kirjavuuteen,  josta kuitenkin saattaa löytyä uuden 
                     
  siemenet. 
                     
                     
                     
  Saksa  on  edelleen ST:n  päämarkkinointialue,  ja  saksalaiset 
                     
  lehdet  kertovat  tarkimmin,  mitä  on  tapahtumassa.  Suomessa 
                     
  myynti  on  ollut  lähes  pysähdyksissä  jo  pitkään  sotkuisen 
                     
  maahantuonnin  ansiosta.  Tämä vaikuttaa Klubin  toimintaan  ja 
                     
  erityisesti  PD-kirjastojen  vilkkauteen.   Toivottavasti  edes 
                     
  tulevalle    Falcon  ille  saadaan   maahantuontia,   ettei   taas 
                     
  tarvitse  mennä  meren yli.  Siitähän on  tulossa  kaikenlaisen 
                     
  äänen  ja kuvan käsittelijöille oiva työkalu - Atari  sekin  -, 
                     
  ja varmasti ST-klubin linjaan sopiva laajennus.  Jos niin  käy, 
                     
  voisi  veikata,   että  ST-klubi  voi  hyvin  vielä   tulevalla 
                     
   vuosituhannellakin,  ja diskettilehden viidennessätoista vuosi-
                     
  kerrassa  joku  muistelee,  miten silloin  -93  hankki  ihanne-
                     
  tietokoneensa,   ja  se  on  kestänyt,  kestänyt,  laajentunut, 
                     
  muuttunut, mutta kestänyt ajan paineet.
                     
                     
                     
                                            Kunzi
                     
                     

Takaisin

(C) Marko, Suomen Atari-sivut / ArkiSTo 2003