Ilmasto

Päiväntasaajan läheisyydessä oltaessa aurinko paistaa kovaa ja korkealta. Päivisin varjolämpötila nousee kolmenkymmenen asteen paremmalle puolelle ja vaikka yöllä lasketaan vain aavistuksen parinkymmenen asteen alapuolelle, niin se tuntuu jo kylmältä. Pohjois-Tansanian safarialueet sijaisevat Itä-Afrikan keskusylängöllä n. 1000–2500 metriä merenpinnan yläpuolella. [kts. Korkeusmittauksia] Ylänköalueilla illat ovat viileitä ja useimmiten tuulisia, joten siihen kannattaa varautua. [kts. Varusteet]

Vuodenaikojen perusteella Tansanian vuosi voidaan jakaa kahteen kauteen. Vihreä kesä ajoittuu marraskuusta toukokuuhun ja kuivempi talvi kesäkuusta lokakuuhun. Lyhyiden sateiden alkaessa marras–joulukuussa luonto muuttuu pitkän kuivan kauden jälkeen taas vihreäksi. Välissä tammi–helmikuu ovat vähempisateisia. Pitkien sateiden lopulla huhti–toukokuussa sataa runsaimmin. Paras matkustusajankohta sijoittuu pitkien sateiden ajankohdan ulkopuolelle, jolloin satunnaiset sateet ovat lyhytaikaisia kuuroja. Sadekuuroista huolimatta minkä Afrikka kastelee, sen se myöskin kuivaa. Kuuroittaiset sateet eivät sinänsä häiritse safaria pitkiä aikoja, mutta safaritiet voivat mennä tasangoilla nopeasti ajokelvottomaan kuntoon.

Kummalla kaudella kannattaisi mennä Tansaniaan?

Matkatavarat

Matkatavarat kuljetetaan safariauton takaosassa, joten yksi pehmeä pölyn ja vedenpitävä kassi on lastaamisen ja tavaroiden säilymisen kannalta vaivattomin. Auton sisälle otettava päiväreppu kannattaa olla sopivan pienikokoinen. Siinä kulkee lähinnä kuvauskalusto siirtymäajojen aikana. Vyölaukut ja muut vastaavat roikkuvat ovat vain tiellä auton sisällä liikkuessa. Autojen sisätilat on täytetty matkustajilla ja lattialla penkkien välissä kuljetetaan vesilaatikoita yms., joten ylimääräistä tilaa ei ole.

Vinkki: Ajon aikana kannattaa käden ulottuvilla pitää esim. takkia, jonka suojaan kamerat voi kääriä pölysuojaan. Näin kamerareppua ei tarvitse aukoa ja sinne ei pääse kerääntymään pölyä. Muut ajon aikana tarvittavat tavarat voi säilyttää ulkotaskuissa. Varsinaisille safariajoille, joissa kierretään majoituspaikan ympäristöä ei kamerareppua tarvitse ottaa.

Matkavakuutus

On suositeltavaa ottaa ja on varmistettava että se on voimassa myös Afrikassa. Tavalliset matkavakuutukset eivät ole voimassa vuorikiipeilyssä, sinne järjestetään paikallinen lisävakuutus, joka kattaa ainakin hätätilanteesta aiheutuvat kuljetukset. Matkavakuutusehdoissa lukee, että vakuutus ei ole voimassa "ulkomailla vuoristoon, viidakkoon, aavikolle, erämaahan tai muille asumattomille seuduille tehtävillä vaelluksilla tai tutkimusretkillä". Vakuutusyhtiön kanta oli kuitenkin se, että matkatoimiston kautta järjestetty safari kuuluu matkavakuutuksen piiriin. Omatoimisesti järjestetty safarimatka vaatii aina lisävakuutuksen matkan ajaksi. Kannattaa varmistaa asia omasta vakuutusyhtiöstä ennen matkaa.

Vinkki: Ympärivuotinen matkavakuutus tulee edullisemmaksi, kuin vain matkojen aikana voimassa oleva.

Majoitus

Lodge

Hotellityyppinen, mutta pienempi ja maastossa, useimmiten kansallispuiston sisällä sijaitseva majapaikka. Majoitustilat ovat joko hotellimaisissa suuremmissa rakennuksissa tai sitten erillisinä bungaloweina, jotka ovat pieniä pyöreitä olkikattoisia kahden hengen taloja. Huoneiden perusvarustukseen kuuluu kylpyhuone suihkulla ja wc:llä sekä sähkövirtaa ainakin ilta-aikaan. [kts. Sähkö]

Päärakennuksen yhteydessä sijaitsevat baari- ja ravintolatilat, jonne kokoonnutaan ruokailujen ajaksi. Joissain paikoissa on myös viihtyisämpään oleskeluun sopivia takkatiloja. Useimmiten löytyy myös pieni matkamuistokauppa sekä harvoissa paikoissa luksuksena uima-allas. Jostain päin lodgealuetta löytynee toisinaan myös näköalapaikka maisemien ja auringonlaskun ihailuun.

Omat suosikkini: 1) Lobo Wildlife Lodge (Serengeti), 2) Ngorongoro Wildlife Lodge (Ngorongoro), 3) Momela Wildlife Lodge (Arusha)

Telttalodge (Tented Lodge)

Peruspalvelut ovat samanlaiset, kuin tavallisessa lodgessa. Majoitus tapahtuu kiinteissä kahden tai useamman hengen kokoisissa safariteltoissa, jotka ovat kuitenkin ylellisempiä verrattuna oikeaan telttaleiriin. Betonilaatalle pystytettyjen ja kalustettujen telttojen varustukseen kuuluvat sänkyjen lisäksi takaosassa oleva "kylpyhuone". Telttojen aurinkokennoilla tuotettu sähkö on varattu valaistukseen, joten akkujen lataaminen tapahtuu päärakennuksen oleskelutiloissa. Telttojen ovissa ja ikkunoissa on hyönteisverkot. Joissain teltoissa sivut voi aukaista niin, että voi nukkua pelkän hyönteisverkon suojassa jos uskaltaa.

Omat suosikkini: 1) Tarangire Safari Lodge (Tarangire), 2) Rufiji River Camp (Selous), 3) Vuma Hills Tented Camp (Mikumi)

Telttaleiri (Tented Camp)

puoliylellinen (semiluxury)

Telttaleiri, joka sijaitsee omalla etukäteen varattavalla erityisleiripaikalla (special campsite). Kansallispuistojen säännöissä sanotaan, että tarvittavat varusteet on tuotava itse mukana ja leiri on purettava jälkiä jättämättä. Käytännön asiat, kuten telttojen pystytyksen ja ruokien valmistamisen hoitaa leirihenkilökunta. Teltat voivat olla suurempia safarikäyttöön tarkoitettuja putkirunkoisia telttoja, joissa on hyönteisverkoilla varustetut suljettavat tuuletusikkunat, kangaspohja, retkivuoteet, istumatuolit ja pesuallas oven edustalla. Leirillä on yhteiset suihku- ja wc-teltat. Ryhmän oman kokin valmistamat ateriat syödään erillisessä ruokailuteltassa pöydän ääressä. Illaksi leiriin viritetään leirinuotio, jonka äärellä voi istua öisiä ääniä kuunnellen.

Vinkki: Leirialueen lähistöllä voi liikkua hieman vapaammin ympäristöä tutkien ja valokuvaten, mikä on ylellisyyttä verrattuna kansallispuistojen sääntöjen mukaiseen tiukasti kontrolloituun toimintaan.

Omat suosikkini: 1) Empakaai Crater (Ngorongoro), 2) Nasera Rock (Ngorongoro), 3) Lake Natron

perustasoinen (adventure)

Puistojen yleisiä leirintäalueita (public campsite) käyttävä telttaleiri. Teltat ovat pienempiä retkeilytelttoja ja muukin varustus on perustasoista. Leirintäalueella on yhteisiä käymälöitä, vesitankki talousvedelle ja tulipaikkoja ruoanvalmistukseen. Alueella voi olla samanaikaisesti useita muita safariryhmiä, joten omaisuudestaan täytyy pitää hyvää huolta. Leirintäalueet houkuttelevat myös pitkäkyntisiä villielämiä makupalojen toivossa.

Vaellustupa (Hut)

Vaellustuvista muodostuva majapaikka, joita on esim. Kilimanjaron rinteillä. Mökkien koot ovat neljän ja parinkymmenen makuupaikan välillä. Isoin mökki toimii yleensä kaikille yhteisenä ruokailutilana, suuret ryhmät pääsevät (tai joutuvat) sen yläkertaan nukkumaan. Lisäksi mökkikylän varustukseen kuuluvat vessat ja suosituimmissa paikoissa myös pieni kioski. Henkilökunnalle on omat rakennuksensa, joiden yhteydessä valmistetaan myös ateriat.

Omat suosikkini: 1) Horombo Hut (Kilimanjaro), 2) Kibo Hut (Kilimanjaro), 3) Mandara Hut (Kilimanjaro)

Passi ja viisumi

Passin on oltava voimassa 6 kuukautta matkan päättymisen jälkeen. Tansaniaan tarvitaan kolmen kuukauden turistiviisumi, jonka hankkiminen Kilimanjaron lentokentältä maksaa 50 USD. Viisumin voi hankkia myös etukäteen Tansanian suurlähetystöstä Tukholmasta. Vaikka Kilin kentällä viisumia joutuukin jonottamaan noin puolisen tuntia, matkatavaroiden saapuminen lentokoneen ruumasta vie ainakin sen verran aikaa. Viisumin saa hankittua myös muista virallisista rajanylityspaikoista, jos Tansaniaan saapuu maanteitse. Lentokoneessa jaetaan kaikille maahantulokortit täyttämistä varten hyvissä ajoin ennen laskeutumista.

Vinkki: Viisumit saa kentältä hankittua nopeammin koko ryhmälle, jos kaikkien passit, maahantulokortit, rokotuskortit ja tarvittava rahasumma kerätään yhteen ja yksi henkilö lähtee pinon kanssa jonon ohi tiskille asioimaan. Valmiiden passien kanssa voi ohittaa sitten passintarkastuskopit oikean laidan kautta yhtenä ryhmänä ja mennä odottelemaan matkatavaroita.

Vuonna 2005 perittiin 8 USD:n turvallisuusmaksu lentokentältä lähdettäessä. Lisämaksu oli vain lyhytaikainen juttu, jota ei enää ole peritty. Mutta dollareita kannattaa jättää muutama taskunpohjalle kaiken varalta.

Raha-asiat

Rahan tarpeeseen pitää varautua, vaikka ei matkamuistoihin pahemmin sortuisikaan. Kaikki neste mitä suuhun laitetaan on maksullista, mukaan lukien puhdas vesi. Vesi on kohtuuhintaista (1000 shillinkiä / 0,5 litraa), mutta sitä kuluu muutama pullo vuorokaudessa sekä juomiseen että puhdistautumiseen. Matkamuistoja kannattaa ostaa mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan. Ongelmaksi jää vain niiden kuljettaminen ehyenä kotiin. Käytännössä rahaa kuluu parissa viikossa 300–400 USD henkeä kohti ilman suurempia ostoksia.

Safarimatkan hinta

Ensimmäinen raha-asia, mitä safarille lähtijä johtuu kohtaamaan, joko omasta puolestaan tai sitten vastaamaan muiden ihmettelyyn, on safarimatkan hinta. Safarille et pääse tavallisen äkkilähdön hinnalla, vaan joudut pulittamaan useamman sellaisen summan.

Muutama hintaan vaikuttava seikka: 1) Afrikka on kaukana, lennot maksavat enemmän (Helsinki – Kilimanjaro: 1300–1400 EUR). 2) Safaripakettiin kuuluvat kaikki päiväohjelmat ja retket valmiina, niitä ei erikseen osteta paikan päällä. 3) Oma autokuljettaja ja muu henkilökunta on käytettävissä koko matkan ajan sekä ruoka kannetaan eteen täyshoidossa. 4) Majoitukset maksavat luonnollisesti tietyn summan vuorokaudessa. 5) Lisäksi asia, mitä ei tule otettua huomioon meikäläisellä jokamiehenoikeudella: Puistoissa on määrätyt vuorokausimaksut jotka ovat 30–150 USD/henkilö/vuorokausi. Autosta kuljettajineen maksetaan oma puistomaksunsa. Puiston omien telttaleiripaikkojen käytöstä pitää maksaa lisämaksua (yleiset leirintäpaikat 30 USD, erityisleirintäpaikat 50–100 USD/henkilö/yö). Safarivuorokausi alkaa siitä hetkestä, kun kirjoittautuu sisään puistoon. Ajan ylityksestä joutuu maksamaan kokonaisen vuorokauden maksun.

Vinkki: Omatoiminen matkanjärjestäminen on suositeltavaa vasta, kun on ensin käynyt järjestetyllä matkalla tutustumassa paikkoihin ja käytäntöihin. Silloin osaa sopia kaikista järjestelyn yksityiskohdista paikallisen safariyhtiön kanssa. Periaate on, että mistä ei erikseen ole aikaisemmin sovittu, sitä ei enää järjestellä paikan päällä. Oman safariohjelman aikataulujen suunnittelu on haastavaa, siinä pitää ottaa huomioon puistojen vuorokausimaksut ja ajoetäisyydet majoituspaikkojen välillä.

Vaihtaminen

Tansanian shillinkien maahantuonti ja maastavienti on kiellettyä. Rahaa voi vaihtaa joko paikallisissa pankeissa, hotelleissa tai lodgeilla. Dollari on käypä valuutta ostoksiin, mutta turistikurssi on huonompi ja hinnat on pyöristetty ylöspäin, joten kannattaa vaihtaa paikalliseen valuuttaan. Euroja voi käyttää rahanvaihtamiseen kaupungeissa ja isoimmissa lodgeissa, mutta maksamiseen siitä ei vielä ole. Monissa paikoissa isoille seteleille on parempi vaihtokurssi, joten sellaisia kannattaa olla pelkästään vaihtamista varten. Jos ohjelmaan sisältyy vierailu maasaikylään, kannattaa matkamuisto-ostoksiin varata pieniä seteleitä.

Maaliskuun 2009 kurssit olivat eurolle 1600 shillinkiä ja dollarille 1200 shillinkiä.

Maksaminen

Maksamisessa kannattaa huomioida, että pienistä rahoista on pulaa, joten käytännössä tuhat shillinkiä on pienin helposti käsiteltävissä oleva rahasumma. Vaihtorahoja ei joko ole sopivia, tai niiden saaminen on erittäin hidasta puuhaa.

Jotkut lodget ovat nykyään alkaneet ilmoittaa hintojaan suoraan dollareina, shillingeillä maksaessa pitää erikseen pyytää loppusummaa. Dollarisummat on pyritty pyöristämään ylöspäin helppoihin tasalukuihin. Luottokortit käyvät maksuvälineinä ainakin hotelleissa ja kaupunkien isoimmissa myymälöissä. Niiden käytöstä voi tosin joutua maksamaan ylimääräisen palkkion, joten käteisen käyttö on selkeintä.

Vinkki: Kannattaa ostaa kimpassa niin, että yhteissumma voidaan pyöristää ylöspäin seuraavaan tuhanteen shillinkiin. Turistille tuhat shillinkiä ei ole raha eikä mikään, mutta paikalliselle se on jo keskimääräinen puolen päivän palkka, miettikääpä sitä maksaessanne laskua.

Palvelurahat

Maan tapana on maksaa henkilökohtaista tippiä safarikuljettajille ja leirihenkilökunnalle. Matkanjärjestäjästä riippuen tipit on joko sisällytetty safarin hintaan tai sitten ei. Oman safariauton kuljettajalle maksetaan palvelurahaa kolme dollaria/päivä. Telttasafarien leirihenkilökunnalle, kokille ja leiripäällikölle maksetaan kaksi dollaria/leiripäivä ja muille leirin apuhenkilöille yksi dollari/leiripäivä. Valuuttana voi käyttää dollareita, vastaavaa määrää shillinkejä tai euroja, kaikki kelpaa. Summat ovat kuitenkin vain suosituksia, tilanteen mukaan voi antaa joko enemmän tai vähemmän tippiä. Hinnat ovat vierailijakohtaiset, joten tämän verran tulisi jokaisen maksaa.

Vinkki: Leirihenkilökunnan tipit maksetaan viimeisenä leiriaamuna. Safariporukasta valitaan joku, joka välittää matkalaisten kiitokset henkilökunnalle ja jakaa kirjekuoriin laitetut rahat. Yleensä tämä on ollut joku ensikertalainen ja miespuolinen henkilö. Safarikuljettajalle maksut hoidetaan viimeisenä safari-iltana niin, että kaikki samassa autossa olleet ovat paikalla ja jokainen saa sanoa kiitoksensa henkilökohtaisesti.

Muita palvelurahoja annetaan tarpeen mukaan esim. laukkujen kantamisesta 500 shillinkiä / laukku. Huonesiivoojillekin on tapana jättää palveluraha huoneesta luovuttaessa, hyvä tilaisuus päästä eroon pienistä kolikoista ja seteleistä. Ravintola ja baarilaskuissa on juomaraha sisällytetty hintaan, tai sitten pyöristetään loppusummaa hieman ylöspäin. Illan viimeisessä laskussa voi antaa vähän reilummin tippiä, varsinkin jos on seuraavana päivänä lähdössä seuraavaan paikkaan. Kokemus on ainutkertainen turistille, mutta toiset tekevät sitä ansaitakseen päivittäisen elantonsa.

Sähkö

Verkkovirtana on 230 V/50 Hz. Lodgeissa on yleensä mahdollisuus ladata kameran akkuja, joko omassa huoneessa tai sitten yhteisessä ravintolatilassa. Maassa käytetään kolmireikäistä englantilaista (Type G) pistorasiaa, joten sopiva sovitin pitää olla mukana. Kylpyhuoneista löytyy partakoneille tarkoitettu universaalipistoke, johon sopii myös eurooppalainen pistotulppa ilman sovitinta. Lodgen sähkövirta on yleensä katkaistu päivän ajaksi, joten vasta illalla päästään latauspuuhiin. Lodget myöskin katkaisevat sähkönsä ennen aamua, valomerkki tulee joskus puolen yön aikoihin, joten illan latausmahdollisuus on hyödynnettävä tarkasti. Isoimmissa hotelleissa kaupunkialueilla sähkö on päällä ympäri vuorokauden.

Vinkki: Erillinen akkulaturi on suositeltavin, sillä voi ladata akkuja ilman, että tarvitsee jättää kameraa johdon päähän huoneeseen. Lisäksi mukana kannattaa olla haaroitin, jotta voi ladata useamman laitteen akkuja samanaikaisesti. Akkuja kannattaa ladata aina kun siihen tarjotaan mahdollisuus, koska seuraavasta paikasta ei voi olla täysin varma. Vara-akkuja mukaan riittävästi.

Terveys

Vesijohtovettä ei saa missään olosuhteissa laittaa suuhun, vaan hampaiden pesukin on tehtävä pullovedellä. Hotellihuoneissa ja lodgeissa on yleensä tarjolla pari pientä vesipulloa. Suihkussa voi läträtä vedellä vapaasti, kunhan pitää suunsa kiinni. Keittämätöntä vettä on muistettava välttää myös jääpaloissa. Tuoreita vihanneksiakaan tuskin pestään pullovedellä. Lodgeissa vesi pumpataan jostain läheisestä vedenottopaikasta, jota voivat käyttää myös eläimet.

Vinkki: Sisäiseen desinfiointiin kokeneet matkailijat käyttävät konjakkia, jota saa esim. lentoasemilta.

Ateriat

Järjestetyillä safareilla hygienia on yleensä riittävällä tasolla, joten tarjottuja ruokia voi turvallisesti syödä. Kaikkein syrjäisimmillä lodgeilla, jossa käy epäsäännöllisemmin vieraita, pitää olla vähän tarkempi ruoka-aineiden kanssa. Jos joku tuntuu vastenmielisen makuiselta, niin sitä ei kannata syödä. Kuitenkin erilaisten ruokien maistelu on osa safarikokemusta, joten erikoisuuksiakin kannattaa kokeilla rohkeasti. Ruokalajeja on tarjolla yleensä useita joka aterialle, joten kohtuudella vähän kaikkea maistellen. Jonkinlaisen mahataudin saa jokainen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta sen häiritsevyys on yksilöllistä. Aineenvaihdunta tulee kyllä nopeutumaan ja iltaiset "Afrikan äänet" tulevat tutuiksi.

Juomat

Ruokajuomat, mukaan lukien pullovesi, eivät sisälly safarien täysihoitoon, vaan ne on maksettava erikseen. Virvoitusjuomat "club soodat" maksavat 1000-1500 shillinkiä / 0,3 litran pullo ja olut 3000-5000 shillinkiä / 0,5 litran pullo. [kts. Raha-asiat] Oluista yleisin on keskioluen oloinen Kilimanjaro eli "Kili", joka sopii hyvin yleiskäyttöiseksi safarijuomaksi. Hieman vahvemman oluen ystävälle on tarjolla Safari, joka sopii varsinkin ruokailun yhteyteen. Muita paikallisia löytyy tapauskohtaisesti: ainakin Castle, Tusker, Ndovu ja Serengeti on tullut testattua. Lodgen baarista saa sitten muita vahvempiakin juomia, mutta hinnat on nostettu turistitasolle "musungu price".

Vinkki: Paikallisista kaupoista saa ginin tyyppistä Konyagi juomaa edullisesti, joka sopii hyvin paikallisen Krest Tonic Waterin kanssa nautittavaksi.

Safariajolle kuljettajat ostavat autoon vesipulloja laatikoissa. Otetusta määrästä jokainen pitää matkan aikana kirjaa ja maksaa loppusumman pois kuljettajalle viimeisenä safaripäivänä. Kuljettajaa voi pyytää varaamaan myös olutta tai virvoitusjuomia. Maksukäytäntö näillä on sama, kuljettajat ostavat niitä omilla varoillaan ja lopuksi maksetaan velka pois. Jos safariajolle mennään majoituspaikan omilla autoilla, niin silloin pieni määrä juomia voi sisältyä ajon hintaan.

Vinkki: Jos halutaan varmistaa juomatarjoilun jatkuvuus, kuljettajalle kannattaa maksaa velkaa pois myös matkan aikana, jotta käteistä on riittävästi täydennyksiä varten.

Omassa telttaleireissä käytäntönä on, että ruokailuteltan yhteydessä on korissa virvoitusjuomia ja olutta. Juomaa otettaessa merkataan nimilistaan juoman laatu ja määrä. Viimeisenä leiriaamuna henkilökunta on laskenut määrän yhteen ja laskenut maksettavan loppusumman, joka hoidetaan ennen leiristä poistumista, joko dollareina tai shillinkeinä. Ruokailuteltassa voi olla yhteiseen käyttöön tarkoitettuja isoja vesipulloja ja teltoissa pieniä vesipulloja henkilökohtaiseen käyttöön korvauksetta.

Lääkkeet

Matka-apteekkiin varataan mukaan samat yleislääkkeet, kuin muuallekin trooppisiin paikkoihin: mahavaivat, kuume, säryt, hiertymät ja auringonpolttamat ovat yleisimmät vaivat. Hyönteisiä vastaan voi sateisena aikana taistella samoilla aineilla kuin suomalaisessa suvessa.

Vinkki: Matka-apteekki kannattaa ottaa mukaan käsimatkatavaroihin, jos lentoyhtiö päättääkin hukata matkalaukun. Käsimatkatavaroissa pitää ottaa huomioon nykyiset säännöt nesteiden kuljettamisessa.

Malaria

Malarialääkityksen viimeisimmän tiedon saa Kansanterveyslaitoksen [www.ktl.fi] matkailijan terveysoppaasta. Suosituin lääke Tansanian alueelle on ollut meflokiini (Lariam). Sitä otetaan tabletti viikossa, aloitetaan viikkoa ennen matkaa ja jatketaan neljä viikkoa matkan jälkeen. Ensimmäisellä kerralla lääkitys kannattaa aloittaa hyvissä ajoin vähintään paria viikkoa ennen matkalle lähtöä, jotta mahdolliset sivuvaikutukset tulisivat huomioiduiksi. Kuitenkin vain murto-osa lääkkeen käyttäjistä saa jotain sivuvaikutuksia. Useimmilla ei ilmene mitään muuta, kuin matkajännityksestä aiheutuvia luulo-oireita. Toinen vaihtoehto on atavakoni ja proguaniili (Malarone). Siitä ei tule sivuoireita, mutta tabletti pitää ottaa päivittäin, joten safarikuurin hinnaksi tulee kaksi kertaa enemmän kuin Lariamilla.

Malarian riskialuetta ovat kaikki alle 2000 metrin korkeudessa olevat Itä-Afrikan alueet. Kuivana kautena malariasääskiä on harvassa eivätkä sääsket edes viihdy kuivalla savannilla, joka on yleisintä safarialuetta. Lääkitystä ei kuitenkaan kannata jättää pois. Vaikka kaikki sääsket eivät tartutakaan malariaa, niin huonolla tuurilla yksikin pisto voi riittää. Lääkitys ei kuitenkaan pysty täysin estämään malariaa, mutta oireita se voi lievittää. Lääkitystä on muistettava jatkaa myös riskialueelta poistumisen jälkeen.

Rokotukset

Tarvittavat rokotukset, kuten keltakuume, jäykkäkouristus, kurkkumätä, polio ja A-hepatiitti on hoidettava ajoissa ennen matkaa. Keltakuumerokotuksesta on oltava kansainvälinen keltainen rokotuskortti pyöreällä leimalla. Virallisesti sitä vaaditaan vain riskiryhmään kuuluvista valtioista saavuttaessa, mutta joka tapauksessa se kannattaa olla mukana.

Vinkki: Pitkäaikainen Twinrix tai Havrix-rokote on suositeltavinta, koska Afrikassa käynti jää harvoin vain yhteen kertaan.

Unitauti

Tsetsekärpäset levittävät unitautia, jota vastaan ei ole ennakkolääkitystä. Kookas kärpänen puree kipeästi meikäläisen paarman tavoin, joten sen kyllä huomaa. Tsetset viihtyvät vain riittävän kosteilla alueilla, joten jatkuvaa haittaa niistä ei ole. Joillain alueilla tsetset purevat välittömästi iholle laskeuduttuaan ja toisilla alueilla niitä ehtii hätistelemään pois. Ne onnistuvat puremaan myös paksujen vaellussukkien läpi. Ainoastaan pieni osa kärpäsistä toimii taudin levittäjinä, joten sairastumisen todennäköisyys on erittäin pieni. Muita kärpäsiä ja paarmoja tavataan aina eläinlaumojen lähettyvillä, mutta ne eivät ole sen vaarallisempia kuin tavalliset meikäläiset hyönteiset.

Vuoristotauti

Vuoristotauti koskettaa lähinnä Kilimanjarolle kiipeäviä. Se alkaa yksilöstä riippuen yli 3000 metrin korkeudessa, johtuen ilman vähäisemmästä happipitoisuudesta. Yleisimpiä oireita ovat päänsärky, unettomuus, uupumus, huimaus, hengenahdistus, pahoinvointi ja ruokahaluttomuus. Oireita tulee kaikille korkeisiin paikkoihin tottumattomille ihmisille viimeistään 4000 metrin korkeudessa. Niiden voimakkuus ei riipu fyysisestä kunnosta eikä henkilön iästä, vaan oman suorituskykynsä ylittämisestä. Vuoristotauti on otettava vakavasti oireiden tullessa, sillä liian pitkälle päästettynä se voi aiheuttaa kuoleman. Vuoristotaudista johtuen keskimäärin vain joka neljäs kiipeilijöistä saavuttaa korkeimman huipun, Uhuru Peakin. Paras neuvo kiipeilijöille onkin pole pole - rauhallisesti.

Vinkki: Elimistöä voi totuttaa korkeuteen joko viettämällä korkeuksissa ylimääräisen lepopäivän, tai kiipeämällä päivisin ylemmäs ja laskeutumalla alemmas nukkumaan. Tavallisesti Kilille nousu on aikataulutettu niin tiukaksi, että tämänlaiseen ei ole mahdollisuutta.

Turvallisuus

Kaupunkialueella ei ole turvallista liikkua öisin, päivisinkin on varmempaa isommassa porukassa. Erityistä varovaisuutta on hyvä noudattaa kaikkien arvoesineiden kanssa, mitään ei kannata pitää esillä. Sama koskee myös autojen sisätiloja, vartioimattomasta autosta lähtee nopeasti kaikki arvokkaalta näyttävä. Turvallisempaa on yöllä pusikossa eläinlaumojen keskellä, kun päivällä Arushan kaduilla. Turistilodget ovat luotettavia paikkoja, samoin yksityiset telttaleirit, kunhan majoitus tapahtuu etäällä muista leireistä. Suojelualueiden sääntöjen mukaan lodgelta ja telttaleirin pihapiiristä ei saa poistua kauas harhailemaan, joten puistonvartijat huomaavat yleensä ylimääräiset kulkijat. Huoneiden ikkunat ja telttojen vetoketjut on syytä pitää kiinni, koska paikalle saapuvat paviaanit tai marakatit osaavat sotkea tehokkaasti. Lisäksi näin pidetään pienemmät eläimet poissa sisätiloista. Hedelmiä yms. tuoksuvia ruokia ei kannata teltassa säilyttää, norsu voi tulla kyläilemään.

Safarilla kohdataan paljon villejä eläimiä, mikä lieneekin yksi matkan tarkoitus. Useimmat lajit ovat ihmisille vaarattomia ja väistävät kohtaamistilanteessa. Autossa ihmiset ovat turvallisemmassa asemassa kuin jalkaisin, koska silloin eläimet eivät aisti ihmisen paikallaoloa. Safariautojen kuljettajat tietävät kyllä riittävän turvaetäisyyden isompiin nisäkkäisiin. Hyönteisiä on paljon, ihan kuten Suomessakin, mutta vaarallisia on harvassa. Kosteiden paikkojen lähistöllä voi olla käärmeitäkin, kuitenkin myrkyllisten riski ei ole korkea. Järkevää varovaisuutta kannattaa noudattaa kaikissa eläinten kohtaamistilanteissa. Lodgeilla liikkuu henkilökuntaa sen verran tehokkaasti, että kutsumattomat vieraat hätistellään nopeasti pois. Kuitenkin myös lodgeilla ollaan keskellä villiä luontoa, joten kaikenlaiseen yllättävään tulee varautua. Eläimet eivät ole kesyjä, vaikka niitä pihapiirissä kulkeekin. Pimeässä ei kannata lähteä seikkailemaan, siellä on ihan varmasti elämää.

Varusteet

Tavalliselle safarille ei tarvita läheskään samanlaista varustemäärää kuin Kilimanjarolle. Jos safariin kuuluu myös telttaleiriytymisiä, niin silloin kannattaa vähän tarkemmin miettiä mitä mukaansa ottaa. Varsinaiset retkeilyvarusteet, kuten teltat, ovat kuitenkin valmiina paikan päällä matkanjärjestäjän toimesta.

Vaatetus

Mukavan väljät ulkoiluun soveltuvat vaatteet ovat käytännöllisimmät. Väreissä kannattaa suosia hillittyjä sävyjä, ne herättävät vähemmän eläimien huomiota. Vaikka päivällä ollaankin kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella, niin illalla parikymmentä astetta tuntuu jo kylmältä. Useiden puistojen alue on ylänköä, jossa lähes kahden kilometrin korkeudessa on iltaisin viileätä ja tuulista. Iltoja varten on kunnollinen tuulta pitävä fleece aivan paikallaan. Sadevarusteiden mukaanotto on harkinnan arvoinen seikka, jos safariin kuuluu telttailua. Pölyisessä ympäristössä vaatteet likaantuvat nopeasti, mutta useimmissa lodgeissa on tarjolla edullinen pesulapalvelu. Lodgeissa ei ulkona tarvitse paljoa olla, mutta telttasafarilla täytyy jo vähän miettiä mitä pukee illaksi päälleen. Afrikkaan asti ei kannata lähteä palelemaan.

Vinkki: Ultrakevyt makuupussi ei ole liioittelua teltassa, öisin voi olla yllättävän viileätä. Lisäksi voi suositella pidempää kerrastoa, koska tarjolla olevat ohuet peitteet eivät juurikaan lämmitä.

Auringonpaisteelta kannattaa suojautua parhaimpansa mukaan. Mahdollisimman korkeatkaan suojakertoimetkaan eivät estä nahan lähtemistä kasvojen alueelta, joten lierillinen hattu päähän. Pitkähihaisia paitoja ja housuja kannattaa suosia ensimmäisen viikon aikana, lisäksi illalla ne suojelevat hyönteisiltä. Afrikan aurinko ruskettaa myös vaatteiden läpi, joten täysin kalpeana sieltä ei pääse pois. Vaikka lämpötila tuntuukin aluksi miellyttävältä, niin tottumaton nahka palaa muutamassa tunnissa kivuliaan tuntuiseksi. Erityisesti pitää huomioida käsien selkämykset, niitä tulee pidettyä alussa liiankin paljon auringossa. Suojaaminen kannattaa muistaa kiikaroidessa ja kuvatessa, koska niitä ei voi harrastaa jos kädet ovat palaneet. Ensimmäinen päivä tuntuu aina hyvältä safariauton kattoluukussa roikkuen, mutta seuraava päivä ei sitten enää. Kaulan ja niskan suojaksi huivi, koska sen alueen palamista ei yksikään pää kestä päivisin eikä öisin.

Jalkineet

Sandaaleilla ja lenkkitossuilla pärjää lodgessa, mutta piikkisessä ja pölyisessä pusikossa kunnon kenkä on poikaa. Safariajolla kengät otetaan kuitenkin pois ja seisotaan penkeillä sukkasillaan. Viimeistään pimeän aikaan kannattaa olla jotain tukevampaa jalkinetta, ettei tarvitse joka askelta varoa. Jos retkeen kuuluu kävelylenkkejä tai puskaohjelmaa, niin kevyet vaelluskengät ovat paikallaan. Vuorivaelluksille pitää olla kunnolliset vaelluskengät, sinne ei lenkkitossuilla kannata lähteä kokeilemaan.

Taskulamppu

Pitää olla mukana sekä lodgessa että teltassa, koska sähkövaloa ei ole öisin tarjolla kummassakaan. [kts. Sähkö] Nykyaikaiset LED-valaisimet ovat pieniä, näppäriä ja riittävät useimpaan tarkoitukseen. Oman henkilökohtaisen valaisimen lisäksi kannattaa olla yksi yleisvalaisin. Pimeä laskeutuu nopeasti Afrikassa kello 18:30, joten lamppu kannattaa laittaa valmiiksi taskuun. Lisäksi yllättävät sähkökatkokset ovat mahdollisia koska tahansa. Jossain vaiheessa lodgen valot katkaistaan yllättäen, joten oma valo pitää olla valmiiksi taskussa tai kaulassa.

Kamera

Kameroista tarkemmin [Valokuvauskalusto safarilla] sivulla.

Kiikari

Sen ajan minkä kuvaamiseltaan ehtii, voi käyttää kiikarointiin. Useimmat eläimet ovat kuitenkin kauempana tiestä ja puistoissa ei tieltä saa poiketa. Se että voi seurata luonnontilaista villieläintä omissa puuhissaan, kannattaa hyödyntää aina kun on tilaisuus. Pienikokoinen taskukiikari riittää käytännössä hyvin, ei tarvitse olla 7x50 merikiikari vaan mieluummin 10–12 kertaisella suurennoksella ja 30–40 mm etulinssillä varustettu malli. Kahden kameran kanssa ei safariajon aikana kiikarointia juurikaan ehdi harrastamaan, mutta leireillä ja lodgeilla on hyvää aikaa.

Herätyskello

On hyvä olla olemassa, koska afrikkalaisen herätyspalvelun varaan ei kannata laskea. Lisäksi omalla kellolla voi ottaa itselleen tarpeellisen määrän lisäaikaa aamuvalmisteluja varten. Reissuilla noustaan kuitenkin reilusti ennen auringonnousua (6:30), eihän Afrikkaan ole tultu nukkumaan. Aikaisille aamusafareille lähtiessä pitää kuudelta olla jo istumassa autossa.

Matkapuhelin

Toimii kohtalaisesti Tansanian pohjoisilla safarialueilla. Kuuluvuusalue kattaa hyvin Arushan ja sen ympäristön päätiet. Alkuvuoden 2009 tilanne: Toimii hyvin Ngorongoron kraatterilla. Serengetiin mentäessä sekä Naabikukkuloilla että Seronerassa on omat tukiasemat. Pohjoisessa Lobossa ja lännessä Kirawirassa saattaa hetkittäin onnistua ainakin tekstiviestien välitys. Tarangiren pohjoisosissa on kenttää ainakin korkeimmilla paikoilla. Manyaran pohjoisosissa on hyvä kenttä. Arushan kansallispuistossa on useimmilla paikoilla riittävä kenttä.

Tilanne on huonompi Tansanian eteläisissä osissa. Pääteiden varsilla on yleensä hyvä kuuluvuus. Loppuvuoden 2008 tilanne: Mikumissa on riittävä kenttä. Ruahassa hetkellisesti korkeimmilla paikoilla toimii tekstiviestin verran, tosin tässäkin on operaattorikohtaisia eroja: Saunalahti ei toimi Vodacomilla, joka toimii kuitenkin Elisan liittymillä. Selousin itänurkassa toimii joten kuten.

Kännykkäpuheluiden minuuttihinta Suomeen on 3–4 euron luokkaa, joten huvikseen ei kannata soitella. Tansaniassa puhelimeen vastaaminen maksaa 1,5 euron minuuttiveloituksen. Viimeisempänä lisäyksenä joillakin operaattoreilla on nykyään myös datayhteydet multimediaviestejä varten, hinta on vielä arvoitus. Datapakettien kiinteä hinnoittelu ei päde ulkomailla.

Vinkki: Matkaterveisissä kannattaa käyttää tekstiviestejä, lähetys maksaa vajaan puolikkaan euron kappaleelta.