Digikamera on ensisijainen safarivaruste ja sen käyttäminen kannattaa suunnitella kunnolla ennen matkaa. Akkuja ja muistikortteja ei ole tien päällä saatavilla, joten niiden menekki täytyy yrittää ennakoida. [kts. Sähkö] Kuvaustarve saattaa yllättää ensikertalaisen, joka ensimmäisellä safariajolla kuvaa koko kahden viikon reservinsä loppuun. Aivan uuden kameran kanssa ei kannata lähteä matkalle, vaan kameran toimintoihin pitää tutustua ennakkoon kaikessa rauhassa. Vara-akkujen kuljetuksessa on otettava huomioon nykyiset säännöt, joiden mukaan irtonaisia Li-Ion akkuja ei enää saa laittaa ruumaan, vaan ne on kuljetettava käsimatkatavaroissa sähkökontaktit suojattuna.

Vinkki: Kameran valinnassa kannattaa suosia mieluummin pidempää zoomiobjektiivia kuin megapikselien määrää. Peruspokkarilla onnistuu yleiskuvaus, mutta vasta 5–10 kertomisella zoomilla alkaa pärjätä vastaantulevissa tilanteissa. Järjestelmäkameraan on suositeltavaa valita polttoväliltään vähintään 300 mm objektiivi. Toisaalta lintujen kuvaamiseen tarvitaan kaikki mahdolliset polttovälimillimetrit. Päiväsaikaan Afrikassa riittää reilusti valoa, joten valovoimasta ja herkkyydestä ei tarvitse murehtia, useimmat eläimet ovat kuitenkin melko hidasliikkeisiä. Saalistavan gepardin kuvaajat ovat sitten asia erikseen. Ensimmäinen kerta menee hyvin peruskameralla, mutta vaatimustaso ja laitteiston hinta nousevat nopeasti seuraavalle safarille.

Videokameran voi ottaa matkaan, jos malttaa keskittyä kuvaamiseen kaikkien tapahtumien keskellä. Kuitenkin ennalta on hyvä ymmärtää, että televisiosta tulevien dokumenttien laatuun ja materiaalien määrään ei parin viikon sohimisella pääse. Tilanteet tulevat ja menevät nopeasti ohi ja sitten siirrytään jo seuraavaan kohteeseen. Jos käyttää sekä video- että perinteistä kameraa, kannattaa etukäteen päättää kummalla kuvaaminen on ensisijaista. Kädet eivät riitä, kuin yhden laitteen käyttöön kerrallaan. Nykyaikaiset videota kuvaavat järjestelmäkamerat alkavat olla järkeviä yhdistelmiä safarille.

Ammattimaiseen kuvaamiseen safaripuistoissa tarvitaan erillinen lupa. Kaikki paikalliset ihmiset eivät pidä, että heitä kuvataan, joten hienovaraisuutta on suotavaa käyttää kuvaamisessa. Onpa joskus heitelty kiviäkin kohti safariautoa. Maasaikylään tehtävissä vierailuissa maksetaan siitä, että päästään tutustumaan perinteisiin oloihin, joten siellä saa kuvata aivan vapaasti. Muualla saattavat ihmiset pyytää rahaa kuvan ottamisen jälkeen. Yleissääntönä virkavallan edustajia ei saa kuvata, eikä satamia ja lentokenttiä.

Vinkki: Eläinkuvat ovat luonnollisesti suurin ryhmä ja maisemakuvia tulee otettua näyttäviltä paikoilta. Mutta ihan tavallisia kuvia leirielämästä ja majoituspaikoilta ei kuitenkaan tule otettua riittävästi. Kuitenkin niistä otetut kuvat tuovat myöhemmin parhaita henkilökohtaisia hetkiä mieleen. Söpöjä eläinkuviahan ovat kaikki jo nähneet. Afrikassa ei ensin tapahdu mitään pitkään aikaan ja yhtäkkiä tapahtuukin paljon ja nopeasti, joten kameran on oltava koko ajan laukaisuvalmiudessa. Ottamattomat kuvat harmittavat reissun jälkeen, joten safarilla kannattaa kuvata mahdollisimman paljon. Mutta välillä on hyvä laskea kamera naamalta ja ihailla ympäristöä.

1. safari 1999 Etelä-Afrikka (460 kuvaa)

Filmikamerallakin pärjää, jos tottuu siihen että filmiä pitää vaihtaa vähän väliä. Hyvänä puolena on pieni virrankulutus, joka voi olla ratkaiseva tekijä pitkillä puskakeikoilla. Näillä ei myöskään tule samanlaisia pölyongelmia kuin digikalustolla. Mutta digikameroiden suureen kuvamäärään ei filmillä pääse yhtä vaivattomasti ja edullisesti. "Filmiukot" ovat nykyään sukupuuton partaalla, tilalle ovat tulleet "digiukot".

2. safari 2001 Tansania (650 kuvaa)

Filmikamera kulki vielä mukana laajemman polttovälialueensa ansiosta. Digipokkari osoittautui näppäräksi reissukameraksi. Tosin sillä kuvaamista olisi kannattanut vähän harjoitella, osa kuvista tuli turhaan pilattua puolihuolimattomasti heilumalla. Mukana oli kaksi kappaletta 64 MB muistikorttia, jotka olisivat riittäneet 400 kuvaan. Niistä jäi ottamatta 130 kuvaa ihan vain omaa laiskuuttani. Puolityhjät muistikortit eivät lohduta reissun jälkeen.

3. safari 2004 Tansania (1600 kuvaa)

Ensimmäinen safari pelkästään digikameroilla. Canonissa oli käytössä ruuvattavat lisälinssit objektiivin edessä. Canonille erikokoisia muistikortteja oli kaikkiaan 1 GB verran, jotka riittivät hyvin. Mukana oli kaksi akkua ja niiden lataus tapahtui aina tilaisuuden tullen. Ainoastaan yhden kerran piti akkua vaihtaa kesken safariajon. Sonylle muistikortteja oli kaikkiaan 256 MB. Sonylle en ottanut edes laturia mukaan, vaan pärjäsin kahdella akkusarjalla.

Safariajo on äärimmäinen rääkki kompaktikameralle, jossa on moottorilla esiin työntyvä objektiivi. Ajon aikana pysähdellään lyhyin väliajoin, joten mekaniikka on jatkuvasti kovilla. Jos objektiivin taas jättää koko ajan esille, pöly työntyy rakenteiden sisään. Pölyltä suojaava pussi olisi hyvä ratkaisu käytettävyyden kannalta.

4. safari 2005 Tansania (3600 kuvaa)

Digijärkkäri on safarikuvaajan varma valinta. Kahden rungon käyttö mahdollisti myös yleiskuvien oton kaikissa tilanteissa. Nopealla suljinajalla pystyy ottamaan teräviä maisemakuvia myös liikkuvasta autosta, kunhan muistaa rajata lähellä olevat kohteet pois kuvasta. Kuvanvakaaja ja pölytiiviys ovat suositeltavia ominaisuuksia rungon ja objektiivin muodostamalle kokonaisuudelle. Objektiivien vaihdot kannattaa minimoida pölyhaittojen minimoimiseksi.

Käytännössä polttoväliltään 200 mm pidempää putkea ei mahdu kunnolla operoimaan safarijeepissä, jos ei ole koko penkkiriviä käytettävissä. Hernepussi (esim. The Red Pod) on hyvä varuste luukun reunalle pidemmän putken kanssa. Pitkän putken yhdistelmä kulkee penkillä sylissä tai vierellä esim. takkiin käärittynä. Toisen rungon voi laittaa edessä olevan penkin selkänojan taskuun, jos ei pelkää pieniä kulumajälkiä. Jossain vaiheessa safaria kyllästyy kuitenkin varomaan laitteistoa ja haluaa laskea ne pois käsistä.

Muistikortteja oli mukana 3 GB verran ja niitä tyhjennettiin parin päivän välein Epson P-2000 kuvatankkiin. Siitä oli myöskin iloa iltaisin lodgessa, kun pääsi silmäilemään kuvien onnistumista. Kuvatankki on tosin yksi herkästi rikkoontuva ja virtaa syövä laite lisää. JPEG-muotoista kuvamateriaalia syntyi kaikkiaan 7 GB.

Kuvauskalusto kulki mukana Tamrac Expedition 5 repussa, jossa on hyvin tilaa myös lisätarvikkeille. Reppu kannattaa olla lentokoneisiin hyväksyttyä kokoa. Kameran voi ottaa lentokoneeseen kaulahihnassa, jos repun painosta tulee ongelma lähtöselvityksessä, objektiiveja voi kantaa takin taskuissa.

5. safari 2007 Tansania (2800 kuvaa)

Yhtä safaria varten ei ammattilaistason digijärjestelmärunkoa kannata hankkia. Mutta useamman safarin käyttöön nämä ovat kuitenkin paikallaan. Laitteiston kestävyyttä ei tarvinnut epäillä, vaikka välillä näitä käytettiin vesisateessa ja pyöriteltiin pitkin kuraista maata. Verrattuna edelliseen safariin, nyt laitteistossa ei näy minkäänlaisia kulumajälkiä ja kurat lähtivät pois kostealla pyyhkeellä. Pölysuojatut putket pitivät pahimmat roskat pois kennoilta, eikä objektiivien vaihtoa tehty montaa kertaa liikkeellä ollessa.

Kestävyyden lisäksi ammattilaismalleissa on etuna asetuksen paikallaan pysyminen, muutokset vaativat kahden yhtäaikaisen painikkeen käyttöä. Tavallisten kameroiden valintakiekoilla on taipumusta liikkua kovassa käsittelyssä, tästä on huonoja kokemuksia. Nopeissa vastaan tulevissa tilanteissa ei aina muista tarkkailla kameran asetuksia. Herkkyyden ISO-arvoa kannattaa hyödyntää rohkeasti, jotta varmistetaan terävä kuva liikkuvista kohteista.

Muistikortteja oli 1Ds:n sisällä 2 GB ja 1D Mk II N:n sisällä 2+2 GB. Lisäksi varalla oli 2 GB kortti, jota ei kertaakaan tarvittu. Parin päivän välein muistikortit tyhjennettiin Epson P-2000 kuvatankkiin, joka on alkanut osoittaa hitauttaan suurien tiedostokokojen kanssa. Materiaalia syntyi vajaan 8 GB verran, joten käytännössä olisi pärjännyt pelkillä muistikorteilla. Kuvan tallennusasetukset molemmissa rungoissa olivat JPEG Fine 6 pakkaussuhteella ja kohtalaisella terävöityksellä. Kuvien tiedostokoot olivat yhden ja 6.4 MB välillä. Nykyisellä käytöllä ei RAW-kuvaukseen ole ollut vielä tarvetta. Mieluummin laitetaan kameran säädöt ennalta kohdalleen ja otetaan kuva, kuin säädetään sitä jälkeenpäin. Mahdollinen kuvansäätö tehdään kuitenkin vasta lopullista käyttötarkoitusta varten. Kun reissulta tulee kuitenkin useampi tuhat kuvaa, niin kaikkia ei tarvitse säätää.

Molemmissa rungoissa oli 2200 mAh NP-E3 tarvikeakut (joissa olikin todellisuudessa vain 1500 mAh kennot, selvisi vasta myöhemmin), joiden kapasiteetti riitti hyvin. Ainoastaan kerran 1Ds:n akkumittari näytti yhden pykälän vajausta varauksessa, jolloin siihen vaihdettiin varalla ollut 1800 mAh tarvikeakku. Neljäntenä varalla ollutta alkuperäistä 1650 mAh:n akkua ei käytetty kertaakaan reissun aikana. Pisin sähkötön aika oli kuitenkin vain kaksi vuorokautta, joten varsinaiseen kestotestiin ei tällä safarilla päästy.

Canon NC-E2 laturi on melkoinen tiiliskivi matkatavaroissa, mutta sen etuna on kahden akun peräkkäinen lataus. Molemmat akut ehtivät latautua illallisen aikaan automaattisesti, ilman että niistä tarvitsee välillä käydä huolehtimassa. Saman akkutyypin käyttö kummassakin rungossa on huomattava etu, tällöin pärjätään yhteisillä vara-akuilla ja laturilla.

Tamrac Expedition 5 reppu sai taas toimia kaluston kuljetuksessa. Repulle lähtöpainoa tuli vajaat 12 kg. Ainoastaan Suomen päässä lähtiessä repun sisältöä piti purkaa läpivalaisua varten. 300/4 objektiivi, sähköjohdot, laturit ja vara-akut laitettiin ruumaan menevään matkalaukkuun.

6. safari 2007 Kenia (1600 kuvaa)

Pahaksi onneksi vain pari päivää ennen lähtöä, Canon 1Ds digijärkkäri päätti sanoa yhteistyösopimuksensa irti. Peilimekanismi lopetti toimintansa, joten huoltokeikka oli edessä. Nopealla aikataululla tehty kalustosuunnitelman vaihto pystyi kuitenkin paikkaamaan pahimmat puutteet. Täyskennoista kameraa tuli kuitenkin ikävä. Tarinan opetus on, että vähintään kuukautta ennen tärkeää matkaa kannattaa koko kuvauskaluston toiminta tarkistaa.

Tämän rääkin jälkeen ei Nikon D40 rungon kestävyyttä tarvitse epäillä. Suurimman osan matkaa se kulki istuimen selkätaskussa ja otti vastaan kaiken tärinän. Pikkubussin rakenteet alkavat elää omaa elämäänsä, kun kuski painaa kahdeksaakymppiä nimismiehenkiharoilla koko päivän. Aidot safarilantikat kulkevat huomattavasti tasaisemmin isommilla renkaillaan.

Muistikortteja oli mukana reilusti, kaikkiaan yhteensä 42 GB, joten kuvatankin käyttö oli aikansa elänyttä. Safarin hintaan suhteutettuna, tuolloin alle sadan euron 8 GB muistikortteja ei kannattanut jättää ostamatta. Käytännössä reissun aikana ei tarvinnut vaihdella muistikortteja. Materiaalia kertyi 4.2 GB stillkuvaa ja 3.9 GB videokuvaa. Muut varusteet noudattivat edellisen safarin hyväksi havaittua kaavaa.

Ensimmäistä kertaa matkassa oli mukana myös videokamera. Riittävän pienikokoisena sitä tuli käytettyä sopivan tilaisuuden tullen. Raakamateriaalia kertyi vain puolisentoista tuntia, ensimmäinen katseluversio jäi 55 minuuttiin. Ensisijaisesti matkalla kuvattiin kuitenkin liikkumattomia kuvia.

1Ds viihtyi JAS-huollossa tasan neljä viikkoa. Peilin viritysmekanismin lisäksi uusiksi menivät myös suljinyksikkö sekä etuosan mekanismi, sisältäen kaiken peiliä ja objektiivibajonettia myöten. Käytännössä kaikki mekaaniset liikkuvat osat on uusittu. Rungolle tehtiin lisäksi kattava puhdistus- ja säätöoperaatio. Hintaa remontille tuli lähes tuhat euroa.

7. safari 2008 Tansania (3000 kuvaa)

Kahden isokokoisen rungon ja putken yhdistelmä oli melkoinen painolasti safariajoilla. Kuvakulmiltaan 70-200 mm täyskennoisessa ja 300 mm vajaakennoisessa rungossa täydentävät hyvin toisiaan. Useimmat lähellä olevat eläimet tuli kuvattua zoomilla. Pitkällä putkella sai kuvattua osakuvia ja pienempiä eläimiä, kuten lintuja.

Muistikortteja oli mukana enemmän kuin reilusti, kaikkiaan yhteensä 60 GB. Nikonissa oli 16 GB ja Canonissa 8 GB muistikortit, joita ei matkan aikana tarvinnut vaihtaa. Nikonilla tallentui 2000 ja Canonilla 1000 kuvaa. Vanhat varalla olleet 4 GB muistikortit eivät painaneet paljoa matkassa. Niitä olisi voinut vaikkapa myydä lodgeissa rikkaille amerikkalaisturisteille hyvään hintaan. Materiaalia kertyi valokuvista 15.9 GB ja videokuvaa 5.6 GB.

Akkukapasiteetti alkoi myös olla kohdallaan. Canonilla koko reissu pärjättiin yhdellä 2400 mAh tarvikeakulla, eikä akkumittari näyttänyt vähenemisen merkkejä. Matkalaukussa oli vielä jopa kolme vara-akkua odottamassa, onneksi sentään olin tajunnut jättää laturin kotiin. Nikonilla oli käytössä kaksi akkua, vakioakku rungossa ja isompi kahvassa. Kahvan akkua ladattiin yhden kerran ihan vain oman mielenrauhan takia. Käytännössä silläkin olisi pärjännyt koko reissun.

Uutena varusteena mukana oli miniläppäri, Asus Eee PC 900. Sillä tuli muutamana iltana tarkasteltua muistikorttien sisältöä. Pienikokoisena, mutta kohtalaisen kokoisella näytöllä varustettuna se sopii hyvin mukaan safarireissuille. Näytön väritkin saa suunnilleen kohdalleen sopivalla näyttöprofiililla. Jos haluaisi paljon muistikapasiteettia, niin silloin mukaan voisi ottaa ulkoisen kiintolevyn, jolle iltaisin tyhjentäisi muistikortit. Ajatuksena oli myöskin, että päivän jälkeen olisi voinut kirjoitella matkakertomusta. Käytännössä saman päivän tapahtumiin ei illalla enää jaksa keskittyä ja seuraavana päivänä alkaa taas uudet tapahtumat. Välissä pitäisi olla aina tyhjä vapaapäivä, että kirjoittamiseen olisi aikaa.

8. safari 2009 Tansania (2900 kuvaa)

Putkien suurentuminen aiheutti pakkausvaiheessa pohtimista. Repuksi piti ottaa suurempi Tamrac CyberPack 9, jonne sovitettiin 70-200 ja 200-400 putket. Niiden viereen mahtuivat 1Ds ja D300 rungot pelkkien runkotulppien kanssa. Repun painoksi tuli 13 kg, joka ei onneksi aiheuttanut lentoyhtiössä närää. Yksikään turvatarkastus ei pyytänyt repun sisältöä nähtäväksi. Loput kamerat ja putket saivat mennä ruumaan muiden matkatavaroiden kanssa.

Muistikorttien määrässä tuli taas liioiteltua, vaikka kahden rungon kanssa siirryttiin RAW/NEF-tallennusmuotoon. Canon 1Ds tallensi 850 kuvaa ja tuotti 13 GB tiedostoja. Nikon D300 tallensi 1300 kuvaa ja 14 GB tiedostoja. Nikon D40 pysyi vielä JPEG-muodossa, sen kuvia kertyi 800 ja ne mahtuivat reiluun 2 GB tilaan. Videoklippejä tuli vaivaiset puolitoista gigaa, ei vain tullut kuvattua enempää.

Akkujen puolesta pärjättiin odotetulla tavalla. 1Ds olisi jaksanut yhdellä 2400 mAh tarvikeakulla koko reissun, mutta viimeisessä kohteessa tuli varmuuden vuoksi vaihdettua toiseen akkuun. D300 mennä porskutti kahvassa olleella EN-EL4a akulla ja reissun jälkeen näytti vielä 30% varausta jäljellä. Pikkuinen D40 jaksoi ilman ongelmia yhdellä akulla.

D300 rungossa oli varusteena Nikon GP-1 GPS-vastaanotin. Se laitetaan kameran salamakenkään ja kytketään lyhyellä johdolla rungon kymmenennapaiseen liittimeen. Kamera tallentaa kuvanottohetkellä automaattisesti kuvan EXIF-tietoihin koordinaatit, korkeuden ja tarkan UTC-kellonajan. Kylmäkäynnistyksessä kestää vajaan minuutin verran ennen paikkatiedon saamista, lämpimät käynnistykset vievät parin sekunnin verran. Käytännössä pitää opetella herättämään GPS ennen kuvanottoa painamalla laukaisin heti puoleenväliin, kun ottaa kameran käteen. Etsimessä ei näy, onko koordinaatit saatu, vaan pitää vilkuilla laitteessa olevaa valoa. Liitosjohto häiritsee vähän kameran käsittelyä, tällainen pitäisi saada integroitua jokaiseen runkoon.

9. safari 2010 Etelä-Afrikka ja Swazimaa (3000 kuvaa)

Koska tämä matka oli enemmänkin kiertomatka, kuin varsinainen safarimatka, niin Nikonin parasta safariputkea (200-400/4) ei kannattanut ottaa painolastiksi. 70-200/2.8 putki on sellainen, mikä on aina otettava mukaan Afrikkaan, joten telejatkeella varustettuna se sai olla ykkösputkena. Kakkosputkena oli 24-70/2.8 täyskennoisessa rungossa, jonka nokalla se pysyikin kiinteästi koko reissun ajan.

Koko kuvauskalusto latureita ja johtoja lukuun ottamatta mahtui Tamrac Expedition 5 reppuun. Painoa vähän yli 10 kg, mutta kun kantaa sitä kevyen näköisesti niin selviää lentokenttävirkailijoiden valvovien silmien ohi. Afrikkaan päin mentäessä ei kukaan kiinnostunut repun sisällöstä, mutta takaisinpäin tultaessa sisätilat pyyhkäistiin näytepalalla jolla etsittiin jäänteitä ylimääräisistä aineista.

Akkujen ja muistikorttien suhteen ei nykyaikaisilla kameroilla ole enää mitään ihmettelemistä. Jos laittaa kaikkiin runkoihin lähtiessä 16 GB muistikortit ja reppuun muutamia 8 GB varakortteja pärjää hyvin. Pienikokoiset akkulaturit kulkevat matkalaukussa ja vara-akut repussa. Pitkille matkoille tulee kuitenkin varauduttua vähän paremmin, kuin tavalliselle mökkikeikalle. D700 tallensi 1300 NEF-kuvaa, tiedostokooltaan 18 GB. D300 tallensi 1400 NEF-kuvaa, tiedostokooltaan vajaat 16 GB. E-P1 tallensi reilut 300 JPEG-kuvaa, tiedostokooltaan alle 3 GB.

Pidemmillä matkoilla ja vieraissa paikoissa käytäessä GPS-vastaanotin on ehdoton väline. Kuvista voi jälkikäteen tarkastaa kuvauspaikan ja kartasta näkee paikannimet yms. Nikonin oman GPS-vastaanottimen liitäntäjohto on hieman liian pitkä ja tällä matkalla se alkoi jo rispaantumaan liittimen vierestä. Dawntechin di-GPS vastaanottimen johto on sopivan lyhyt ja lähtee liittimestä ylöspäin, joten se on paremmassa suojassa. Lisäksi siitä löytyy loggaustoiminto, jolla näkee reissun jälkeen Google Earthista, missä on tullut liikuttua. Tässä tapauksessa halvempi tuote on parempi, kuin kameravalmistajan alkuperäinen.