Kilimanjaron kansallispuisto

ja saman niminen vuori sijaitsevat Tansanian koillisosassa aivan Kenian rajalla 330 km päiväntasaajasta etelään. Se on Afrikan korkein vuori ja yksi korkeimmista vuorista maailmassa jolle pystyy kiipeämään ilman varsinaisia kiipeilyvarusteita. Kilimanjaro on lisäksi maailman korkein vapaasti seisova vuori. Se on 60 km pitkä luoteis- ja kaakkoissuunnassa ja 40 km leveä.

Vuorella on kolme sammunutta tulivuoren huippua: Kibo (5892 m), Mawenzi (5149 m) ja Sihra (3962 m). Kibon vieressä huipulla sijaitsee kaksi ja puoli kilometriä halkaisijaltaan oleva kraatteri. Kilimanjaron huipulla on toistaiseksi ollut neljä viidesosaa koko Afrikan pysyvästä lumesta ja jäästä. Nykyään jäätiköt ovat sulamassa nopeata tahtia. Afrikan kolmesta korkeimmasta huipusta ensimmäinen ja kolmas sijaitsevat Kilimanjarolla, toiseksi korkein on Keniassa sijaitseva Mount Kenia (5199 m).

Kilimanjaron teki tunnetuksi ensimmäisenä saksalainen lähetyssaarnaaja Johan Rebmann, jonka tarinoita ei aluksi uskottu todeksi vuonna 1849, kun hän raportoi Lontoon kuninkaalliselle maantieteen seuralle suuresta lumihuippuisesta vuoresta lähellä päiväntasaajaa. Vuoren huipun valloitti ensimmäisenä saksalainen Hans Mayer vuonna 1889. Ensimmäinen kiipeilyreitti Marangusta avattiin vuonna 1912.

Kilimanjaron kansallispuisto on pituudeltaan 45 km ja pinta-alaltaan 756 km². Se käsittää kaikki yli 2700 metriä merenpinnasta olevat alueet. Puisto on perustettu vuonna 1973, mutta puistoa ympäröivät metsän- ja riistansuojelualueet on perustettu jo vuonna 1921. Vuorta ympäröivä tasanko on keskimäärin 1000 metrin korkeudella merenpinnasta, joten Kilimanjaro kohoaa 4800 metriä ympäristöään korkeammaksi.

Vuorelle nousee vuosittain lähes 20 000 vaeltajaa sekä noin 40 000 kantajaa ja opasta. Sen huipulle johtaa useita vaellusreittejä, joista osa yhtyy ylempänä toisiinsa. Niiden varrelle on rakennettu vaellustupia sopivien päivämatkojen päähän toisistaan. Pääreitti Marangu on suosituin nousureitti, siellä sijaitsee myös puiston päämaja. Mweka on suorin, nopein ja myöskin jyrkin reitti hupulle. Umbwe on myöskin jyrkkä reitti, joten se soveltuu parhaiten laskeutumiseen. Machame on maisemiltaan näyttävin reitti. Shira Plateau reitti kiertää Shiran huipun ympäri. Huippujen ympäri voi myöskin kiertää eri korkeuksilla, jos aivan huipulle ei halua kiivetä. Viereiselle jyrkkäreunaiselle Mawenzin huipulle kiipeäminen vaatii oikeat vuorikiipeilyvarusteet.

Ilmastovyöhykkeet

Kilimanjaron ilmastovyöhykkeet ovat samankaltaiset vuodenajasta riippumatta:

Sadekaudet Kilimanjarolla ovat maaliskuusta toukokuulle ja marraskuusta joulukuulle. Päivittäiset rajut sadekuurot ovat kuitenkin sademetsävyöhykkeessä tyypillisiä ympäri vuoden. Pilviraja sijaitsee noin kolmessa kilometrissä, jonka alapuolelle suurimmat sateet laskeutuvat. Parhaat kiipeilykaudet sijoittuvat sadekausien ulkopuolelle, tammi- ja helmikuussa on lämpimintä ja kuivinta. Sade haittaa lähinnä alimmilla vyöhykkeillä polulla kulkemista purojen tulviessa. Huipulla voi tulla lumimyrskyjä tai se voi olla kokonaan pilvien peitossa. Korkeimmalle huippuvyöhykkeelle noustaan aina kuitenkin täysin talvisissa olosuhteissa. Kilimanjaron erikoisuus on ylänköalueella sijaitseva kivinen ja tuulinen autiomaa, satula, joka on leveydeltään seitsemän kilometriä Kibon ja Mawenzin välissä. Kilimanjarolle noustessa täytyy [varusteissa] ottaa huomioon kaikki vastaantulevat ja nopeasti muuttuvat olosuhteet.

Marangun nousureitti

Suurin osa vaeltajista käyttää Marangun "Coca-Cola" turistireittiä, jossa n. 70 kilometrin vaellusmatkalla korkeuseroa tulee hieman yli 4000 metriä. Reitin lähtö on Marangun portilta, yöpymispaikat ovat Mandara Hutilla, Horombo Hutilla ja Kibo Hutilla. Marangun reitillä vuorenrinne on loivaa aina viiden kilometrin korkeudelle Kibo Hutille, jonka jälkeen viimeinen kilometri ylöspäin noustaan erittäin jyrkkää mutkittelevaa polkua pitkin kraatterin reunalle Gillman's Pointille (5685 m). Sieltä parinsadan metrin nousu korkeimmalle kohdalle Uhuru Peakille (5892 m) on taas loivempaa, matkaa tulee reilun kilometrin verran kraatterin reunaa myötäillen. Huipulle noustaan yöllä taskulamppujen valossa. Silloin jäätynyttä tuhkarinnettä on helpompi kiivetä eikä rinteen todellista jyrkkyyttä pääse pimeässä näkemään. Lisäksi auringonnousu on näkemisen arvoinen huipulta.

Mandara Hut – 2700 metriä merenpinnasta

Ensimmäinen Marangun reitin pysähdyspaikoista. Sademetsän kupeeseen kolmionmallisista mökeistä rakennettu kylä. Suurin mökki toimii kaikille yhteisenä ruokailutilana, sen yläkerrassa on makuupaikat parillekymmenelle hengelle. Rinteessä on lisää pienempiä neljän hengen mökkejä. Kaikkiaan makuupaikkoja on 60. Sekä kioskin että vessojen taso on sitä parempi mitä alempana ollaan. Tänne nouseminen on miellyttävää sademetsässä kävelyä, eikä korkeus vielä ehdi vaikuttamaan. Vähän matkaa Mandaralta ylöspäin löytyy nähtävyytenä pieni Maundikraatteri.

Horombo Hut – 3700 metriä merenpinnasta

Toinen Marangun reitin pysähdyspaikoista. Samanlainen iso päärakennus, kuin Mandaralla. Ympärillä pienempiä, 4–8 hengen mökkejä. Makuupaikkoja on 120, koska Horombo toimii pysähdyspaikkana kumpaankin suuntaan. Näköalavessat sijaitsevat hieman etäämpänä jyrkänteen reunalla. Viimeistään täällä alkaa kaikilla tuntua jo korkeuden vaikutukset. Ylimääräinen lepopäivä kannattaa viettää täällä ilmastoon totuttautuessa. Hyvä harjoitus on nousta katsomaan läheisiä Seeprakalliota, jotka ovat aavistuksen yli 4000 metrin korkeudella. Lisäksi mökkien takana pienen puron rannassa on valtavien villakoiden muodostama "metsä".

Kibo Hut – 4700 metriä merenpinnasta

Kolmas ja viimeinen Marangun reitin pysähdyspaikoista. Päärakennuksessa, joka muistuttaa ulkoisesti kivistä navettaa, on useita pienempiä makuuhuoneita ja ruokailutila. Makuupaikkoja on 60. Sivurakennuksessa on kioski, keittiö ja kahdessa kerroksessa olevat makuulaverit parillekymmenelle hengelle. Satulan halki käveleminen on rankkaa, varsinkin kun Kibon näkee jo pitkältä autiomaan toiselta laidalta. Yöuni jää täällä lyhyeksi huipulle pyrkijöille, koska ylöspäin lähdetään ennen puoltayötä. Alaspäin tultaessa sentään muutaman tunnin ehtii torkahtamaan, ennen kuin seuraava ryhmä valloittaa makuupaikat.

Puisto-opas

Kilimanjaro National Park
Jeanette Hanby
Tansania National Parks / the African Wildlife Foundation
July 1987