Manyaran kansallispuisto

sijaitsee Serengetin kansallispuistoon johtavan tien varressa. Aluetta rajaa sen länsireunalla Itä-Afrikan hautavajoaman reunajyrkänne ja länsireunalla Manyarajärvi. Puiston pinta-ala on 330 km², josta 230 km² on järveä. Puiston portti on Arushan suunnalta tultaessa vähän Mto wa Mbun "Sääskijoen" kylän jälkeen. Puiston majoitusalueet sijaitsevat pohjoispäässä hautavajoaman reunajyrkänteen päällä. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1960 ja se on yhdessä Arushan kansallispuiston kanssa Tansanian toiseksi vanhin puisto.

Manyara on tunnettu puuhun kiipeävistä leijonistaan. Syynä kiipeämiseen on joko varjoon hakeutuminen, turvapaikan hankkiminen tai saaliin tähystäminen. Samankaltaista käyttäytymistä on havaittavissa myös muissa puistoissa, joten Manyara ei tässä suhteessa ole poikkeuksellinen. Ensimmäinen tuntuma Manyaraan avautuu Serengetiin johtavan päätien varrelta, jonka mutkassa on suosittu näköalapaikka 230 metriä Manyaran pohjoispään pohjavesimetsän yläpuolella. Viereisen rotkon pohjalla virtaa Manyarajoki ja rotkon toisella puolella näkyy Manyara Hotel. Puiston pohjoispäässä portin tuntumassa on safarivieraille tarjolla pyöreiden bandasmajojen kylä.

Puisto tuli tunnetuksi Iain Douglas-Hamiltonin norsututkimuksesta 1960 ja -70 luvuilla. Tutkimuksen tuloksena julkaistiin vuonna 1975 kirja "Viisisataa elefanttia". Itseasiassa Manyaran alueella norsuja oli vain 420 yksilöä, mikä on kuitenkin suuri määrä alueen pinta-alaan nähden, jopa yli viisi eläintä neliökilometrillä. Manyaran norsut ovat yhteydessä Tarangiren kansallispuistoon kapean vaelluskanavan ansiosta.

Puiston pohjoisosissa ensimmäisen kymmenen kilometrin alueella kasvaa ikivihreää pohjavesimetsää, jonka vedet saavat alkunsa Ngorongoron kraatterin ulkoreunoilta. Vesi virtaa huokoisen maan läpi jopa 40 kilometrin päästä laskien yli kilometrin matkan. Tien vasemmalla puolella sijaitsevat Mahali pa Nyati "puhvelin paikka" ja Simbajoen rannalla oleva virtahepoallas, josta pohjoiseen on tehty uusia sivuteitä kohti päätietä.

Seuraava joki Mto wa Mkindu on saanut nimensä villitaatelipalmuista. Mto wa Mchanga taas tarkoittaa Hiekkajokea. Etelää kohti mentäessä pohjavesimetsä vaihtuu Msasajoen jälkeen kuivemmaksi puu- ja pensassavanniksi, jossa hallitsevana lajina on sateenvarjoakasia. Msasajoen ylittävän sillan jälkeen voi käydä Manyarajärven rannalla olevalla piknikpaikalla. Puiston loput joet virtaavat runsaina vain sateiden aikaan. Etelämpänä reunajyrkänteellä kasvaa myös apinanleipäpuita.

Ndalajokea ei pysty ylittämään tulvan aikaa, koska siltaa ei ole ja joen pohja on leveä hiekkainen alue. Seuraavan Bagayojoen jälkeen tulee puiston kapein kohta. Tie kulkee aivan Manyarajärven rannalla ja täällä on ollut muutaman neliön kokoinen kuumavesilähde Maji Moto Ndogo "pieni kuuma vesi". Nykyään lähteet ovat kuivuneet, eikä tien vieressä näy kuin kuivaa hiekkaa.

Endabashjoen ympäristössä on laajempi tasankoalue. Puiston eteläpäässä on vielä Maji Moto Kubwa "iso kuuma vesi", jossa veden lämpötila on yli 60 astetta. Rikintuoksuinen vesi soljuu hiljakseltaan pitkin useita kellertävänruskeita noroja pitkin kohti Manyarajärveä.

Puiston eteläpäässä on vielä laaja Marangin metsänsuojelualue, jonka laajentaminen osaksi puistoa on suunnitelmissa.

Puisto-opas

Lake Manyara National Park
Deborah Snelson
Tansania National Parks / the African Wildlife Foundation
June 1986