6. päivä

• Serengetin rajalla
• tauko Naabikukkuloilla
• lounas Seronera Lodge
• majoitus Lobo Wildlife Lodge

Maailmankuulun Serengetin kansallispuiston rajana on keskellä tasankoa olevien parin akasian muodostaman ryhmän keskellä oleva heiluva kyltti. Pitihän moista komistusta oikein pysähtyä ihmettelemään ja valokuvaamaan. Tie jatkuu kumpaankin suuntaan taivaanrantaan asti, joten lääniä tuntuu olevan. Edessäpäin häämöttää parinkymmenen kilometrin päässä olevat Naabikukkulat, jossa varsinaiset sisäänkirjoittautumiset puistoon hoidetaan. Matkalla saimme vähän vihiä Serengetin laumoista, kun yksittäinen gnulauma vaelsi tien yli.

kuuluisalla portilla		sihteeri
gnuita tulossa

Pysäytimme Naabille ja teimme kävelyretken kukkulalla olevalle näköalapaikalle. Naabikukkulat ovat aika tarkalleen Serengetin ruohotasankojen keskellä. Kuitenkin vain neljäsosa Serengetin pinta-alasta on näitä luontodokumenteista tuttuja tasankoalueita, missä suuret laumat vaeltavat näyttävästi. Avointa tasankoa on vajaat 4000 neliökilometriä eli vaatimattomasti parikymmentä kilometriä kanttiinsa oleva alue. Maisema kaartuu sen verran, että tasangot näyttävät olevan loputtomia, tunne on samanlainen kuin keskellä aavaa merta.

Naabikukkulat
		tie jatkuu eteenpäin
vihdoinkin kylmiä virvokkeita	"Nyt te olette tällaisessa Serengetissä"	Jatketaan matkaa, ei tuota luentoa jaksa kuunnella.

Virvokkeiden nauttimisen jälkeen saamme Ollin lyhyen kenttäluennon alueesta ja lähdemme jatkamaan eteenpäin. Matkan varrella poikkesimme katsomaan paria leijonaa vesilammikolla. Seuraavalta vesistöltä löytyi lauma virtahepoja ja lehmähaikaroita.

leijonia		virtahepoja
lehmähaikara		vesiantilooppi

Seuraava etappi Naabikukkuloilta on n. 35 kilometrin ja kahden tunnin ajomatkan päässä oleva Seronera Lodge, jonne pysähdymme lounaalle. Seronera on Serengetin vilkkaimpia keskuspaikkoja ja sen kyllä huomaa turistien ja ajoneuvojen määrästä. Itse lodgessa ei ole mitään vikaa, se on rakennettu hienosti ison kopjen yhteyteen ja nostettu parin kerroksen verran ylös maanpinnasta, joten maisemissa löytyy. Lodgen sisäpihalla liikuskelee verkkaisesti kalliotamaaneja ja seepramangustit parveilevat laumassa. Kopjelle tyypillisiä agamaliskoja näkyy myöskin useita.

Seronera Lodge
agamalisko, vasemmalla koiras ja oikealla naaras
seepramangusteja

Seronerasta pohjoiseen alkavat puu- ja pensassavannit joten maisemaan saadaan vaihtelua ja korkeuseroja sitä enemmän, mitä pidemmälle jatketaan. Välillä on ihan kotimaisen suon näköisiä karun näköisiä tasaisia alueita, lakat vain puuttuvat. Toisaalta meikäläisellä suolla harvoin näkee impaloita, joten erehtymisen vaaraa ei sinänsä ole. Matkalta tapasimme useamman leijonan lauman, joka kiinnostuneena katseli autojemme suuntaan puiden siimeksestä.

mitäs sinne tielle nyt pysähtyi?		äh, vain turisteja

Lobo Wildlife Lodgelle matkaa kertyy Seronerasta n. 75 km ja aikaa kuluu kaksi tuntia. Päätieltä sivuun käännyttyä kiertelemme mutkaista tietä pitkin ja kapuamme kapeasta kallionaukosta lodgen etupihalle. Paikka on erittäin tyylikkäästi kukkulan sisään maisemoitu rakennuskokonaisuus.

taas jossain oudossa lodgessa...	onhan se masentavaa	huoneen ikkunastakaan ei näy kuin pusikkoa

Huoneet jaetaan ja jakaannumme tavaroinemme niihin. Ensimmäisenä on syytä laittaa kameran akut lataukseen, kun sähkövirtaa on taas saatavilla. Lisäksi hotellin pesulapalvelu saa hoitaakseen telttailemassa ryvettyneen safaripuvun. Lodgen uima-allas näytti liian houkuttelevalta, joten pakkohan sinne oli mennä kastautumaan. Allas on luonnonkivipohjainen ja rakennettu kallionrinteeseen. Vesi tuntui aika vilpoiselta, vaikka todennäköisesti se oli kuumempaa kuin mikään meikäläisissä olosuhteissa koskaan. Huonona puolena altaassa ollessaan on, että komeita maisemia ei voi ihailla aavistuksen liian korkean reunan takia. Altaasta noustuamme lodgen henkilökunta on ajan tasalla ja eipä aikaakaan kun nautimme kylmää olutta suolakeksien kanssa. Etumaastossa käyskentelee muutamia norsuja, kirahveja ja puhveleita samalla kuin safarituristit virkistäytyvät uima-altaalla, tämä on Afrikkaa!

Keräännyimme illallista varten taas yhteen ja pidimme perinteisen infotilaisuuden. Olimme sillä hetkellä ainoat vierailijat koko lodgessa. Kaikki tämä vain meitä varten, sehän sopii. Illallinen oli afrikkalaiseen tapaan taas yltäkylläisen runsas ja monipuolinen, joten nukkumaan ei tyhjin vatsoin tarvinnut käydä.

7. päivä

• aamupäivän safariajo (6 tuntia)
• lounas lodgessa
• iltapäivän safariajo (2 tuntia)

Lähdimme ensimmäiselle safariajolle aamun vielä hämärtäessä. Sivetti löytyi heti lodgen portin jälkeen auton valokeilasta. Läheisten Lobokukkuloiden rinteiltä bongasimme pieniä eläinlaumoja sieltä täältä. Aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta ja valaista ympäristöä. Lobon seudulla maisemat ovat todella näyttäviä tasankoineen ja kukkuloineen. Korkealta rinteeltä löytyi pari komeaa urosleijonaa, sekä norsuja ja kirahveja. Parin tunnin ajelun jälkeen pysähdyimme kenttäaamiaiselle eväslaatikoita availemaan.

Lobon aamumaisemia		sihteeri
topiantilooppeja	topi- ja lehmäantilooppeja	leijonia
kirahveja	kenttäaamiaisella

Aamiaistauon jälkeen kohtasimme suuren norsulauman, joka oli harvinaisen suuri, mahdollisesti yli sata eläintä ja jäimme tarkkailemaan niiden aamutoimia. Norsuja oli ympärillämme joka puolella ja kaikki rouskuttelivat heinää kaikessa rauhassa. Hienoja eläimiä, joilla on selvästi täysin omanlaisensa käsitys ympäröivästä maailmasta. Isoimmat ja rohkeimmat kävivät hyvinkin lähellä autojamme, ainakin jälkimmäisessä autossa oltiin hyvinkin rauhallisia ison norsun ollessa aivan vieressä. Jos norsu ei suvaitse lähellään olevaa epäilyttävää esinettä kuten autoa, se ilmoittaa siitä hyvinkin selkeällä tavalla. Tällä kertaa kumpikaan osapuoli ei häiriintynyt toisesta.

Norsuja tiellä!

Ajoimme Lobolta pohjoiseen Bologonjan raja-asemalle asti. Se on viimeinen paikka ennen Kenian rajaa, minne turisti pääsee ilman erityistä lupaa. Oikealle rajalle matkaa on vielä kuitenkin toistakymmentä kilometriä. Palailimme takaisinpäin ja näimme pari kalliohyppijää juuri ennen lodgea.

leopardikilpikonna	lehmäantilooppeja	Bologonjan raja-asema
kruunukurkia	kalliohyppijä

Lodgella oli aikaa iltapäivällä lounaan ohella taas piipahtaa virkistävässä uima-altaassa. Paikalle oli myös saapunut eräs saksalaisten ryhmä, joka kuitenkin jatkoi lounaan jälkeen taas matkaansa. Tänne asti ei kannattaisi tulla vain ruoan takia käymään, sen verran hienoja paikkoja löytyy Lobon ympäristöstä. Safaripuku saatiin pesusta siististi pussitettuna ja taiteltuna, palvelu on halpaa ja hyvää.

Lobo Wildlife Lodge

Iltapäivän safariajo suuntautui ensin etelän suuntaan, josta löysimme mm. vervettejä ja kirahveja. Yritimme koukata seuraavaksi länteen kohti Grumetijokea, mutta tsetsekärpästen määrä kasvoi sietokykymme yli, joten käännyimme takaisin kohti lodgea.

kirahveja
pieni leopardikilpikonna	lodge maastoutuu hyvin maisemaan

Iltamenot lodgella sujuivat taas totuttuun tapaan, tällä kertaa paikalla oli jopa muitakin yövieraita. Illalla yökerhossa soitettiin länsimaista musiikkia, mieluummin olisi kuunnellut jotain paikallista. R.E.M. tekee erinomaista musiikkia, mutta se ei oikein istu Lobon kaltaiseen ympäristöön. Juomia sentään sai tilata tuplana, toisin kuin meikäläisessä sivistysvaltiossa.

8. päivä

• siirtyminen kohti Moru Kopjea (120 km - 6.5 tuntia)
• matkalla Retima Hippo Pool

Aamulla olimme taas reippaana aamiaisella ja kello kahdeksan matkalla kohti etelää. Vastaan tuli paikallisbussi kysymään ajo-ohjeita Arushaan, eihän sinne täältä ollut kuin suunnilleen 350 km. Epäselväksi jäi, oliko se edes menossa vai tulossa oikeasta suunnasta, mutta meillä oli ainakin vahingoniloisen hauskaa.

Parikymmentä kilometriä ennen Seroneraa koukkasimme Retimaan, jossa on virtahepoallas. Siellä niitä pääsee tarkkailemaan ihan veden rajasta asti, siis vaarallisen läheltä. Ahtaassa lammikossa uiskenteli kymmeniä virtahepoja, jotka ääntelivät hermostuksissaan. Aina välillä pari yksilöä nahisteli niin että vesi vain roiskui. Me katselimme menoa rannalla etäisyydellä, minkä virtahepo olisi voinut muutamassa sekunnissa rynnätä, jos olisi halunnut. Onneksi eivät tällä kertaa halunneet, se on aika isohko eläin kuitenkin.

topiantiloopit "suolla"		kirjoantilooppi
Retima Hippo Pool		krokotiili

Koukkasimme vielä Seroneran kylän kautta paikallisessa kaupassa ostoksilla täydentämässä vesivarastojamme. Pitihän sitä ostaa vielä punaviiniäkin kun kerran leirinuotiolle oltaisiin menossa. Kauppoja kylässä on muutamia, koska puiston alueella asuu henkilökuntaa perheineen kuitenkin satamäärin. Kauppojen tavaravalikoimat ovat tarkkaan harkittuja, tänne ei turhaa tavaraa oteta hyllyyn pölyyntymään. Luksustavaroista on turha haaveillakaan.