8. päivä

• leiripaikka Oldoinyo Olobaiyessa
• iltapäivän safariajo (2.5 tuntia)

Teimme kiertoajelua Seroneran ympäristössä ja löysimme ensin leijonan makoilemasta puun alta. Hetken päästä saimme reissun ensimmäisen gepardihavainnon ja vielä kaksin kappalein. Ne oleskelivat myös puun varjossa päivän kuumimpana hetkenä. Seuraavaksi pysähdyimme pienelle tauolle piknikpaikalle, jossa meidät ympäröi parvi loistokottaraisia ja tuliperäkutojia.

leijona	virtahepoja	lehmähaikara
gepardit
piknikpaikalla
tuliperäkutoja	loistokottarainen

Leiripaikan tarkemmasta sijainnista meillä ei ollut tietoa, joten asiaa täytyi käydä kysymässä Morukopjen päivystävältä vartio-asemalta. Sieltä meidät neuvottiin etelään ohi Morukopjen alueelta. Kaikki leirintäpaikat olivat käytössä, joten pari uutta paikkaa oli otettu käyttöön n. 10 km päässä etelässä olevan Oldoinyo Olobayen kukkulan luona. Alue sijaitsee lähes tunnin matkan päässä lähimmästä ajo-urasta, joten saimme taas nauttia vapaasta alueella liikkumisen etuoikeudesta.

Ensin saimme näkyviin pari suurta valkoista naapurileirin kuljetusautoa ja hieman siitä eteenpäin mentyämme löysimme oman leirimme. Tällä kertaa henkilökunta oli ollut tehtäviensä tasalla joten kaikki teltat ja muut rakennelmat olivat valmiiksi pystytettyinä. Afrikkalainen leirin valmistumisprosentti nousi välittömästi viiteenkymmeneen.

Oldoinyo Olobayen leiripaikka

Pienen arpomisen ja säätämisen jälkeen kaikki saivat valittua telttansa ja petivaatteensa. Lounaalla olimme pohtineet mahdollisuutta, että seuraavana päivänä lähtisimme käymään Serengetin eteläosissa Ndutujärven maastossa, katsomaan jos siellä olisi suurempia laumoja. Linnuntietä se olisi vain parinkymmenen kilometrin päässä leiripaikaltamme, mutta sinne ei saa ajaa suoraan vaan on kierrettävä päätien kautta. Matkalle tulisi näin yli sata kilometriä suuntaansa ja aikaa menisi koko päivä. Ainakin autonkuljettajillamme oli tästä suunnitelmasta täysin eriävä mielipide.

Lounaan jälkeen olimme taas innokkaasti valmiina safariajolle, joten lähdimme tekemään pientä lenkkiä lähiympäristöön. Aivan leiripaikan edustalla olevalla tasangolla käyskenteli pieniä gnu- ja seepralaumoja. Siellä täällä oli harvakseltaan muutamia takkuisia hyeenoita, kyllähän niistäkin ihan kelvollisia saisi pienellä kylvettämisellä ja harjaamisella. Naarasleijona kahden pienen pennun kanssa löytyi aivan leirimme edustalla olevan jokiuoman rantapusikosta. Kauempana tasangolla näkyi lisää helminauhamaisesti vaeltavia eläinlaumoja, jotka näyttivät hiljalleen valuvan näille seuduille.

termiitinmetsästäjä
gnu- ja seepralaumoja
naarasleijona ja pennut
täplähyeenoita

Palailimme leiriin auringonlaskun aikoihin ja siirryimme illalliselle. Iltanuotiokin oli taas viritetty, joten istuskelimme siinä kuunnellen tasangolta kantautuvaa gnuiden matalaa röhkintää ja seeprojen kiljuvaa haukuntaa. Äänet tuntuivat lisääntyvät illan ja yön mittaan, joten eläinten lukumäärä oli selvästi lisääntymässä tällä alueella.

9. päivä

• aamupäivän safariajo Morukopjella (6.5 tuntia)
• lounas leirissä
• iltapäivän safariajo (3 tuntia)

aurinko nousee Naabikukkulan takaa

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan pohjoiseen Morukopjen suuntaan. Alueella oli nyt runsaasti gnuita ja seeproja. Niitä näytti tulevan entistä enemmän joka suunnasta, joten luovuimme ajatuksesta lähteä Ndutuun (jonne päästiinkin lopulta kolmen vuoden kuluttua). Nyt jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaista Morun ympäristössä pyörimistä.

Serengetin laumat lähestyvät

Seurasimme etäältä kolmen leopardin ryhmää, joka ensin makoili kopjella ja lähti sitten vaeltamaan korkeaan heinikkoon. Myöskin leijonia näkyi useilla kopjeilla. Seuraavaksi tutustuimme Maasai Paintings -maasailuolaan, jonka seinällä on vanhoja maalauksia. Kohtasimme myös valtavan seepralauman, joka tanner pölisten juoksenteli autojemme ympärillä. Kerrankin oli riittävästi seeproja, kun niistä ei tähän mennessä oltu saatu kunnollisia kuvia.

leopardit
Maasai Paintings
seeproja riittää

Aamiaiselle menimme Gong Rocks -kiville. Puolikuun muotoinen vaalea kivi on kauttaaltaan kuoppien peitossa, joista toisella kivellä hakkaamalla saa aikaan erilaisia ääniä. Isommista kivenjärkäleistä saa vastaavasti matalampia ääniä. Paikallinen bändin treenikämppä siis, jonne on aikoinaan kokoonnuttu musisoimaan pitkienkin taipaleiden takaa.

Gong Rocks		let's rock, eli hihat ylös

Kävimme Magadijärven rannalla asti kääntymässä ja vesilintuja katselemassa. Paluumatkalla poikkesimme tutustumaan Rhino Postin vartio-asemalla olevaan sarvikuonoista kertovaan näyttelyyn. Palasimme lounaalle leiriimme, jonka edustalla gnu- ja seepralaumat vain kasvoivat. Iltapäivän leiriohjelmaan kuului myös lyhyitä ukkoskuuroja.

Mbalagetijoki	Magadijärvi

Iltasafari olikin sitten varsinaista laumassa ajamista. Minne tahansa katseensa käänsikin, niin siellä oli gnuita ja seeproja. Kiikarillakaan maastosta ei löytynyt tyhjää kohtaa, jossa ei olisi ollut yhtään eläintä, niitä oli ihan kaikkialla. Arviot kokonaismäärästä liikkuvat kymmenissä tuhansissa, mahdollisesti jopa 50.000. Hyödynsimme telttaleiriluvan myötä saadusta etuoikeudesta ajaa vapaasti lauman keskellä. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan gnuiden hermostunutta valittavaa ääntelyä ympärillämme. Tämä on Sergengetiä parhaimmillaan, sateen raikastama kostea ilma, jonka tuoksuun sekoittuu suurten eläinlaumojen oma arominsa. Sen aromin kun saisi otettua mukaansa kotiin.

Serengetin suuret laumat

Iltahämärissä palasimme leiriimme ja taas oli aika rentoutua illallispöydän ääressä. Illan mittaan pientä sadekuuroa tuli ja meni, joten nuotiolla istuskelu jäi vähemmälle. Yö meni laumojen ääntelyä kuunnellen, hyeenat tulivat alkuyöstä lähelle leiriä. Muutaman kerran ne herättivät kovalla rähinällään, kun ne tappelivat saaliista. Tasangolla riitti kuitenkin riittävästi syömistä, joten leiristämme niiden ei tarvinnut tulla ruokaa hakemaan. Todennäköisesti kävivät kuitenkin tutkimassa äänettömästi paikkoja.

10. päivä

• siirtyminen kohti Ngorongoroa (100 km - 9 tuntia)
• Simbakopjet
• Naabi Hill

Aamuaurinko nousi hienosti idässä horisontissa näkyvän Naabikukkulan takaa. Sama kukkula näkyi lännen puolella horisontissa, kun olimme edellisellä telttaleiripaikalla Naserakivellä, joten nyt ainakin Sergengetin tasangot on nähty kaikilta suunnilta ja ajettu pituussuunnassa halki.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme autoihin ja hyvästelimme leirihenkilökunnan. Tapoihin kuuluu myös palvelumaksujen maksaminen jokaiselta leiripäivältä, joten luovutimme aikaisemmin keräämämme kirjekuoret uusille omistajilleen. Kiitospuheet pidettiin puolin sun toisin ja kättelimme iloiset palkinnonsaajat jotka tanssahdellen riensivät kukin omaan rauhaansa tutkimaan kirjekuoren sisältöä. Me taas nousimme autoihimme ja sanoimme hyvästit leirille.

Edellisen päivän suuret laumat olivat jatkaneet matkaansa eteenpäin ja olivat kadonneet leirimme edustalta. Laumat voivat vaeltaa jopa viisikymmentä kilometriä yön aikana, joten tilanteet muuttuvat nopeasti. Ajoimme Morukopjen kautta Magadijärven ympäri takaisin päätielle. Puistomaksujen takia emme voineet kirjautua puistosta ulos ennen puoltapäivää, joten poikkesimme tien varrella olevalle Simbakopjelle. Nimensä mukaisesti sieltä löytyi tietenkin leijonia, jotka enimmäkseen makoilivat auringonpaisteessa kuumilla kalliolla.

Kulutimme aikaa leijonien seurassa ennen kuin jatkoimme Naabikukkuloille, jossa ohjelmassa oli retkilounas eväslaatikoista. Kuljettajien hoidettua paperit kuntoon lähdimme Serengetistä pölyävää tietä kohti Ngorongoron suojelualuetta.