12. päivä

• majoitus Impala Hotel
• ravintolaillallinen

Tarangiresta valuttiin pikkuhiljaa kohti Arushaa. Jälleen kerran päästiin työntöpuuhiin Gordonin auton kanssa, nyt käyntiin saamiseen tarvittiin myös takapenkin tyttöenergiaa. Siinä on hapenottokyky kovilla, kun tuhannen metrin korkeudella merenpinnasta yrittää työntää safarijeeppiä käyntiin, sopii kokeilla. Matkalla Bildadin autokunta pamautti poliisin ratsiaan, joten meidän auton päivä oli pelastettu. Ei niiltä mitään moitittavaa kuitenkaan löytynyt.

Puoli viiden aikaan oltiin takaisin Impala-hotellin pihassa ja oli aika valmistautua päätösillalliseen. Toinen autokunta sanoi hyvästit Bildadille, joka lähti viettämään koti-iltaa. Kyyti illanviettopaikkaan järjestyi Gordonin ja Kizon autoilla.

Paikka oli nimeltään Pepe ja sijaitsi hotellilta puolisen kilometriä Arushan keskustaan päin. Paikan omistaja pyöritti ennen Impala-hotellin vieressä Mezza Luna -ravintolaa, jossa käytiin edellisellä kerralla. Pepe on myöskin ulkoilmaravintola, vähän kolkko tallin tapainen suuri avonainen katos, elävää musiikkia ja keittiön touhuja näkee ikkunan läpi. Menu on valinnaisesti joko italialainen tai intialainen. Ruoka-annokset olivat kohtalaisen kokoiset, mm. pippuripihviin kuuluu kolme keskikokoista lihanpalaa. Tilauksien kanssa pääsee säätämään afrikkalaiseen tapaan, tilaus kyllä otetaan vastaan, mutta vartin kuluttua tullaan kysymään korvaavaa tuotetta. Yksi sähkökatkos piristi lisäksi iltaa.

Illallisen jälkeen palasimme autoilla takaisin Impalalle ja nyt oli meidän autokunnan vuoro hyvästellä Gordon. Lyhyt puhe, tipit kirjekuoressa ja "Watch your head" olivat loppusanat.

13. päivä

• Arushan kaupunkikierros (3 h)
• lounas Moivaro Coffee Plantation -puutarhalodgessa
• bussikuljetus Kilimanjaron lentokentälle
• lento KLM KL569: Kilimanjaro (20:20) - Dar Es Salaam - Amsterdam (06:50) (11 tuntia 30 min)

Pitkään nukutun yön ja aamiaisen jälkeen vuorossa oli Arushan kaupunkikierros. Pikkubussilla mentiin keskustaan ja kävelykierros aloitettiin torin nurkilta. Ensin poikettiin kirjakaupassa. Vinkkinä puisto-oppaiden metsästäjille: Ne kannattaa ostaa täältä, hinta on vain $4 kun lodgeissa niistä pyydetään jopa tuplasti. Lisäksi valikoima on kattavampi. Samanlainen hintasuhde on varmasti myös puistokartoilla.

Torin touhu ja tohina oli samanlaista kuin edelliselläkin kerralla, joten kulttuurishokki ei ollut enää niin suuri. Kiertelimme Arushan katuja ja teimme näyteikkunaostoksia. Kauppoja oli selvästi tullut enemmän ja niiden tavaravalikoima oli paranemassa. Nyt löytyi retkeilytarvikekauppa, jossa oli jopa jonkinlaista valikoimaakin. Poikkesimme vielä tyylikkääseen ravintolaan virvoitusjuomia nauttimaan. Kaupungilla kiertelevä "musungujen" valkonaamojen lauma jää tuskin keneltäkään huomioimatta. Jos jotain tavaraa ei ole kysyttäessä saatavilla, niin hetken kuluttua hihaa tulee nykimään juuri sen tuotteen kauppias.

Monet katukauppiaat tulevat myöskin juttusille, kysyvät mistä maasta ollaan, tutustutaan etunimillä ja kävellään hetki rinnalla että varmasti naama jäisi mieleen. Parhaiten niistä pääsee eroon, kun lupaa palata asiaan huomenna. Ostaessa armoton tinkiminen kuuluu asiaa, jos lähtöhinta on kymmenen dollaria, tarjotaan yksi dollari ja kävellään pois. Kauppahinta asettuu sitten jonnekin parin kolmen dollarin paikkeille, josta suurin osa on kuitenkin katetta kauppiaalle.

Kolmen tunnin kaupunkikiertelyn jälkeen oli aika nousta bussiin ja lähteä kohti Moivaron [kotisivut] kahvitilaa, jossa vietimme iltapäivän rentoutuen ja valmistautuen kotimatkalle. Lodge ei varsinaisesti ole kahvitila, vaan se on vain keksitty termi paikan markkinoimiseksi. Vihreää piha-aluetta, jossa kasvaa mm. banaanipuita, kiertää pari kilometriä pitkä luontopolku. Pihalta on hyvät näkymät myös Meruvuorelle. Uima-allaskin on, mutta tällä kertaa se oli uintikiellossa kemikaalien lisäämisen takia.

Moivaro Coffee Plantation

Meruvuori

Lähdimme hyvissä ajoin kohti lentokenttää ja matkalla saatiin Kilimanjarokin näkyviin vaikka oli vähän utuista. Neljä ja puoli vuotta sitten tuli oltua vuoren huipulla enkä sen jälkeen ole sitä nähnyt. Piti oikein pari kertaa pysäyttää bussi, että sain napattua kuvia. Vuoren koon tajuaa vasta kun sen seuraavan kerran näkee alhaalta päin.

Kilimanjaro näkyy

Lentokentällä hyvästelimme Ollin, joka tapansa mukaan lähti vielä jatkamaan puskakeikkaa. Turvatarkastukset lentokentällä ovat selvästi tiukentuneet, nyt läpivalaistaan myös vaelluskengät. Lisäksi peritään jokaiselta hengeltä ylimääräinen $8 turvallisuusmaksu, heti tuntui paljon turvallisemmalta ainakin lompakossa. Lentokone jyrähti pimeälle kentälle Amsterdamista ja hyppäsimme kyytiin. Tunnin lento Dar Es Salaamiin, siellä tunnin tankkaus / siivous / lastaustauko ja sitten kohti Eurooppaa. Tästä kahden tunnin ylimääräisestä lenkistä kun vielä pääsisi eroon jonakin päivänä. Onneksi sattui olemaan viereinen istuin vapaana, että sai nukuttua riittävästi.

14. päivä

• lento KLM KL1167: Amsterdam (09:20) - Helsinki (12:45) (2 tuntia 25 min)

Yölento paineli hyvää kyytiä ja Amsterdamissa olimme aamulla vartin verran edellä aikataulusta. Eurooppaan tullessa huomasi myös lisääntyneet turvatarkastukset. Nyt useampi henkilö vuorollaan tarkistaa passit. Lisäksi kuulustellaan vähän mitä on tullut tehtyä tai ostettua. Aika herkästi ottavat myös käsimatkatavaroiden tarkastuksiin, itse pääsin kirkkain silmin vakuutellen eteenpäin. Paluulento Helsinkiin meni suunnilleen aikataulujen mukaan. Matkan aikana Suomessa oli ollut ennätyslämmin lokakuun alku, mutta tulevana viikonloppuna ilmat olivat kylmenemässä. Kyllä sitä seuraavalla viikolla auton laseja jäästä raapiessa mietti, missä olisi mieluummin ollut.