4. päivä

• siirtyminen Empakaai - Lobo (270 km / 10 h)
• pikniklounas Naabikukkuloilla
• majoitus Lobo Wildlife Lodge

Aamiaisen jälkeen lähdimme Empakaailta kello 7:45 ja palasimme samaa reittiä pitkin takaisin päätielle. Yhdeksän aikaan tulimme Ngorongoron kraatterin reunalla olevalle rautaportille. Nyt menon pysäytti hetkeksi porttivahti, joka löysi papereistamme jotain moitittavaa. Byrokratia pelaa puskassakin ja varttitunnin selvittelyn jälkeen kaikki oli taas reilassa. Matkalla Serengetiin pitää vielä kiertää koko Ngorongoron kraatteri, matkaa tulee reilut 50 kilometriä.

Kraatterilta alkaa alamäki kohti Serengetin suuria ruohosavanneja. Keskellä ei mitään, tuulessa heiluva kyltti osoitti meidän saapuneen Serengetin kansallispuistoon. Maisema pysyi ennallaan, mutta heti rajan ylitettyämme tasangoille ilmestyi huomattavasti enemmän thomsoningaselleja. Joku taika täytyy tässä puistossa olla. Puoli yhdeltä olimme saapuneet Naabikukkuloille. Pienen paahtavassa auringonpaisteessa suoritetun luontopolun jälkeen siirryimme varjoisaan paikkaan lounaalle. Lounaan jälkeen oli vuorossa Ollin Serengetiluento infotaulujen ääressä.

Serengetin Naabikukkulat

Kun kuskit olivat saaneet paperiasiat hoidettua meidät päästettiin jatkamaan matkaa. Jotenkin maisema näytti oudolta, vaikka aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Selitys löytyi yläpuolelta, jossa oli meneillään auringonpimennys. Parhaimmillaan kuun varjo peitti puolet auringosta ja se vähensi valon määrää huomattavasti. Varsinainen pimennysalue kulki pohjoisnaapurissa Kenian alueella, mutta sielläkään se ei ollut täydellinen. kts. [Nasan sivut pimennyksestä]

Vähän matkaa Naabin jälkeen tien varresta löytyy reissun ensimmäinen huippukohde. Gepardi oli asettunut puun varjoon aivan muutaman metrin päähän tiestä. Eipä se paljoa päätään viitsinyt kääntää, vaikka selän taakse ryhmittyikin melkoinen rypäs autoja. Tästä oli hyvä jatkaa ja seuraavaksi poikkesimme tien varressa olevalle vesilammikolle, jonka ääressä makasi kuusi laiskaa leijonaa läjässä.

gepardihan se siellä pusikossa
laiskaa menoa puolenpäivän aikaan	pientä liikettä havaittavissa

Päästelimme Simbakopjen ohi ja koukkasimme vasemmalle jokivarteen etsimään lisää eläimiä. Erään puun oksalta roikkui neljä tassunpäätä, joten auto seis ja kiikarit esiin. Leopardihan se siellä oli siestalla, erinomainen bongaustuuri tuntui jatkuvan. Norsujakin tuli vastaan pieniä ryhmiä, ihan kivoja, mutta kun nyt oltiin päästy kissojen makuun niin pitihän se toinenkin leopardi vielä kaivaa näkyviin puusta.

Lähellä Seroneraa saatiin vähän esituntumaa isommista ryhmistä, kun ajoimme suureen seepralaumaan. Lisäksi afrikanpuhveleitakin löytyi kohtalaisesti. Taisi mukana olla muutamia gnuitakin, niihin ei aina tule kiinnitettyä niin paljoa huomiota. Pari kirahviakin löytyi ja toinen näytti meille vähän juomisen mallia.

leopardi puussa	ja toinenkin vielä
norsuja

ujo lehmäantilooppi		seeprat ihmettelevät turisteja
harmaahaikara		afrikanpuhvelit levolla	kirahvi taipuu juomaan

Palasimme takaisin päätielle ja käännyimme koilliseen kohti Loboa, jonne matkaa Seronerasta tulee noin 80 kilometriä. Tasainen ruohosavanni muuttuu kumpuilevaksi pensassavanniksi ja välissä on aavoja tulvatasankoja. Toisinaan maastosta nousee kopjeja ja isompia kukkuloita. Impaloita näkyi vähän väliä sekä pieniä gnu- ja seepraryhmiä. Tien varressa oli laajoja mustiksi palaneita alueita jotka vuorottelevat oikealla ja vasemmalla puolella.

seepratkin katselevat puhvelia	impalauros	gnuitakin näkyi

Lopulta tutunnäköinen Lobon kalliomuodostelma tulee näkyviin ja kaarramme päätieltä sivuun. Kalliohyppijät ja kalliotamaanit tervehtivät meitä vanhoilla tutuilla paikoillaan. Lisäksi pieni ryhmä kirjoantilooppeja ja impaloita oli hyvin edustettuna aivan tien vieressä.

Lobon vastaanottokomiteaa: kalliohyppijät, kalliotamaanit, kirjoantiloopit ja impalat

Lobon pihassa oltiin 17:45 tarkalleen kymmenen tuntia Empakaain leiristä lähdön jälkeen. Huoneet saatiin järjestettyä muitta mutkitta. Koska aurinko paistoi vielä, eikä vielä ollut pakottavaa tarvetta suihkulle, lähdimme tutkimaan auringonlaskupaikkaa, jonka olimme missanneet edellisellä kerralla. Sieltähän se löytyi, "sunset view and bar", vastaanottotiskin vierestä oikealle, pieni polku ylöspäin, käännös oikealle ja rappuset ylös kallion päälle.

Bar tarkoittaa tässä tapauksessa kivistä muurattua pientä tiskiä jonka takana oli ystävällisesti hymyilevä henkilökunnan edustaja. Ensin kuitenkin piti keskittyä olennaiseen ja ottaa pari kuvaa auringosta, joka pilkotteli pilvien lomasta. Tyttö kävi kysäisemässä, että kelpaisiko herroille jotain juotavaa ja pitihän se olunen sitten ottaa kun kerran sitä kallion päälle oli rahdattu meille valmiiksi. Auringonlaskua tuli kanssamme kalliolle ihmettelemään myös ryhmä marakatteja ja muitakin turisteja.

marakattien kanssa auringonlaskulla

Auringon painuttua valokuvaamattomaan asentoon tuli aika iltatoimille. Illallisen jälkeen olisi tarjolla ollut kovaäänisesti rummutellut tanssiryhmä, mutta paikalle tuli ehdittyä vasta loppunumeron ja tippien keräämisen aikaan.

5. päivä

• aamupäivän safariajo (06:00 - 12:00)
• kenttäaamiainen Bologonjan portilla
• lounas lodgessa
• iltapäivän safariajo (15:30 - 18:30)

Tuulisen yön jälkeen oli vuorossa aikainen puoli kuuden herätys ja aamuajolle lähtö. Aamuhämärässä lähdimme pohjoisen suuntaan pitkin päätietä. Maisemat täällä olivat aavistuksen vihreämmät ja kuulimme, että täällä oli satanut vain pari viikkoa aikaisemmin. Suurikokoinen hirviantilooppi tuli hämärässä vastaan.

Auringonvalon pikkuhiljaa lisääntyessä Lobokukkuloiden takaa, kohtasimme ensin parinkymmenen norsun lauman ja niiden vierestä vielä isomman afrikanpuhvelilauman. Vähän matkan päästä alkoi kauempana häämöttää jo isoja gnu- ja seepralaumoja. Vaikutti siltä, että sateet olivat houkutelleet Serengetin suurten laumojen etujoukot näille alueille.

hirviantilooppi	vihermarakatti

suurten laumojen etujoukkoja

Jatkoimme matkaa pohjoiseen kohti Bologonjan porttia, jonne pysähdyimme kenttäaamiaiselle. Bologonja on ensimmäinen virallinen pysähtymispiste pohjoisesta Kenian suunnalta tulijoille. Varsinaisella rajalla ei ole muuta kuin maahan lyödyt rajapyykit, täällä on sentään oikea "immigration office" virkamiehineen. Takaisinpäin tultaessa koukkasimme kiertotietä Lobokukkuloiden länsireunalle. Tältä alueelta löytyi jo hieman kirahvejakin, joita Lobossa onkin yleensä runsaasti.

Bologonja Gate

Marajoki saa alkunsa Bologonjasta

topiantilooppeja	pahkasikoja	thomsoningaselleja

hirviantilooppi	keniankottarainen yrittää napata saaliin korppikotkilta

Palasimme lodgelle puolenpäivän aikaan lounaalle. Sen jälkeen oli hyvää aikaa levähtää ja valokuvata lodgen kalliotamaanien ja agamaliskojen puuhastelua. Eräs kahvinnälkäinen tamaani esitti numeroaan kahvipöydällä. Uima-altaalle ei tullut ehdittyä, ehkä sitten ensi kerralla. (paitsi että allas oli kuivana)

Lobo Lodge

agamaliskouroksia päivää paistattelemassa

päiväkahviseuraa kalliotamaanista

Iltapäivän ajolle lähdettiin puoli neljältä, alussa näkyi vanhoja tuttuja eläimiä. Puolen tunnin kuluttua löytyi pari pientä leijonanpentua, jotka paistattelivat päivää joen rannalla. Emoa ei näkynyt, eikä sitä viitsitty jalkaisinkaan mennä etsimään. Hetken tarkkailun jälkeen jätimme pennut rauhaan ja jatkoimme eteenpäin.

edessä thomsonin- ja takana grantingaselleja	etelänkalkkunasarvekas	impala
leijonanpennut esittäytyivät

Ei kulunut kuin puolisen tuntia lisää, kun komea leopardi asteli vastaan joen toisella rannalla. Jäimme parkkiin tarkkailemaan tilannetta ja huomasimme vielä toisenkin leopardin läheisen puun alta jonkun raadon kimpussa. Kaksi leopardia liikkuivat kaikessa rauhassa hyvän näköetäisyyden päässä ja kamerat lauloivat. Toinen nousi vielä puuhun makoilemaan ja haimme autolla parempia kuvakulmia. Sitten tulikin varsinainen yllätys, edessä olleen puun oksistosta näkyi jotain liikettä. Kolmas leopardihan se siellä oli ja alkoi laskeutumaan alas puusta. Näin hyvää leopardienkuvauspaikkaa ei vielä ole vastaan tullut. Aurinkokin paistoi sopivasti oikeasti suunnasta, joten puolisen tuntia siinä kuvatessa vierähti.

piispahaikara	leopardeja maassa...

...ja leopardeja puussa

Hämärän jo laskeutuessa löytyi tien vierestä vielä raajat oikosenaan oleva seepra, joka tarjoili iltapalaa korppikotkien laumalle. Väsyneen näköiset puhvelit päivystivät lodgen lähistöllä. Aurinko laski kaksikin kertaa, ensin pilvirintamaan ja vähän myöhemmin horisonttiin. Lobo oli päässyt yllättämään tällä kertaa. Täällä on edelleenkin yksi Serengetin hienoimmista maisemista, se tiedettiin jo edelliseltä kerralta. Tällä kertaa sateiden ansiosta alueelle oli saapunut suurten laumojen etujoukkoja juuri oikeaksi päiväksi. Lisäksi leijonanpennut ja leopardit kruunasivat päivän.

iltanorsut	korppikotkat iltapalalla
haluaisitko telttailla näiden vieressä?	topiantilooppi ja vasa	aurinko laskee tänäkin iltana

6. päivä

• siirtyminen kohti Kirawiraa (170 km / 8 h)
• Retima Hippo Pool
• pikniklounas Seronerassa

Aamulla sai nukkua oikein pitkään kun lähtö tapahtui aamiaisen jälkeen vasta 8:30. Koko päivä oli varattu lyhyehkölle siirtymätaipaleelle, joten kiirettä ei ollut. Ilmeisesti jotain uneliaisuutta oli havaittavissa toisessa autossa joka edellämme missasi kaksi leijonaa aivan tien vierestä puun alta. Tarinan opetus, milloin jossain näkyy eläimen raato, kannattaa aina pysähtyä etsimään mahdollisia petoeläimiä. Seuraava raato kelpasikin sitten useammalle kymmenelle korppikotkalle ja parille afrikanmarabulle.

etelänkalkkunasarvekkaat	leijonat tien varressa
kirahvejakin näkyi	suomukorppikotka esittää
aamiaismenot	suomukorppikotka	afrikanmarabu

Parin tunnin ajomatkan päässä poikkesimme vanhalle tutulle Retiman virtahepoaltaalle. Siellä oli joen täydeltä paksunahkoja päivää paistattelemassa. Melkoisen rauhallisena olivat tällä kertaa, vain pientä ahtaudesta johtuvaa nahistelua. Ja mikäs se sellainen joki on, mistä krokotiileja ei löytyisi.

rauhallinen iltapäivä Retimassa

Kohti Seroneraa mentäessä löytyi viimeinen bongaamaton antilooppilaji, eli vesiantilooppi. Poikkesimme Seronerassa tankkaamassa. Ostimme vähän viiniä ilta-aterialle ja menimme nauttimaan retkilounasta lintujen keskelle Visitor Centeriin.

akasiatoko	vesiantilooppeja