| [Safari] |
Ngorongoron kraatteri |
jatkuu: [Tarangire] |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||
| [Ohjelma] |
8. päivä
Ngorongoron puolella ohjelmassa oli vierailu maasaikraalissa. Tällä kertaa kohteena oli Kiloki Cultural Boma aivan päätien varressa. Kulttuurikierrokseen kuului laulu- ja tanssiesityksiä, pääsimme lantamajavierailulle, meille esiteltiin lastentarhaa ja lopuksi oli mahdollisuutta ostaa matkamuistoja.
Kulttuuriohjelma jatkui Oldupairotkon maisemissa. Ihmeteltiin rotkon maisemia, saatiin Ollilta vähän taustatietoa alueen fossiileista ja kerrostumista sekä vierailtiin museossa. Meille toisen kerran kävijöille museo ei tarjonnut mitään uutta, joten sen ajan keskityimme nykyaikaiseen valokuvaamiseen. Oldupairotkolta palattiin oikopolkuja pitkin takaisin päätielle ja aloitimme kapuamisen kohti Ngorongoron kraatteria. Vanha tuttu Ngorongoro Wildlife Lodge oli entisellään, olimme perillä puoli kuuden aikaan. Iltaohjelmassa oli Ollin iltainfot ja illallinen, joka täällä on aina ollut huippuluokkaa. Kraatterin vastapäisellä reunalla näkyi suuria ruohikkopaloalueita, jotka loimottivat pitkin yötä. 9. päivä
Aamu valkeni pilvien lomasta ja ensimmäinen bongauskohde saatiin melkein huoneen ikkunan edestä, jossa yksinäinen afrikanpuhveli otti rauhallisesti aurinkoa valkoniskakorppi niskassaan. Puoli kahdeksan aikaan lähdimme lodgelta suuntana kraatterin pohja. Yksinäinen norsu löytyi metsästä heti lodgen portin ulkopuolelta. Seneton laskutien yläpäässä otimme kattoluukut auki, että maisemat näkyisivät paremmin. Alhaalla kraatterissa oltiin puoli yhdeksältä ja heti vähän matkan päässä oli ryhmä safariautoja ihmettelemässä paria leijonaa. Pienen hetken jälkeen erkanimme toiseen suuntaan, meillä oli jo riittävästi leijonakokemusta. Kraatteri ei kolmannella kerralla enää ollut mitenkään ihmeellinen, varsinkin kun oltiin tulossa oikean puskan suunnalta. Tuulinen päivä, joka lennätti runsaasti pölyä, oli päällimmäinen mitä jäi mieleen. Magadijärvi oli erittäin kuiva, virtahepoaltaalla sentään riitti vettä. Ennen Ngoitokitokin lähteillä tapahtunutta lounasta päästiin suuren gnu- ja seepralauman sisälle. Lounas meni rutiinilla vaanivia haarahaukkoja varoen, yksi virtahepo kävi veden alla lähellä tarkastamassa tilanteen ja paikalla oli myös suuri ryhmä luokkaretkellä olevia koululaisia. Yksinäinen sarvikuono löytyi kaukaa rinteeltä vähän ennen Lerain metsää. Kiikarilla katsottuna harmaa läiskä, joka makasi ensin kyljellään. Hetkisen odottelun jälkeen liikettä tapahtui, mutta se kääntyi vain vatsalleen makaamaan. Leirain metsässä yksi norsu tarjosi ohjelmaa, kun se rapsutteli itseään kaatunutta puunrunkoa vasten.
Teimme vielä yhden kierroksen Magadijärven ympäri ennen kuin puoli viiden aikoihin aloimme nousun pitkin Lerain nousutietä. Tunnin kuluttua oltiin takaisin lodgella ja iltaohjelma oli samanlainen kuin edellisenä iltana. Illallinen oli taas ajoitettu niin myöhään, että akrobaattiesitykselle ei riittänyt aikaa. 10. päivä
Aamulla näytti sen verran utuiselta, että ylänkökävely oli vaarassa peruuntua. Puolen tunnin päässä Endulenissa sää oli kuitenkin kirkkaampaa, joten pääsimme parin tunnin kävelylenkin aikana määränpäähän asti, paikkaan josta oli näköala kuivalle Eyasijärvelle. Matkalla törmäsimme seeproihin ja strutseihin. Lisäksi nuoret maasait kuljettivat karjalaumoja rinteitä pitkin. Kävelyn jälkeen lähdimme Ngorongorosta. Karatun kylässä poikkesimme taas tankkaamassa, ennen kuin poikkesimme lounaalle Gibb's Farmille eli "Kippisfarmille". Paikalla oli sattumoisin myös toinenkin suomalaisryhmä, joka oli seuraavaksi matkalla Kilimanjarolle. Gibbsin lounas oli jälleen kerran mainio, mutta täällä oli reissun kalleimmat oluet 3300 shillinkiä / pullo.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||