10. päivä

• safariajona lodgelle
• majoitus Tarangire Safari Lodge

Ngorongorosta laskeuduttiin hyvää vauhtia pitkin sametinpehmeää asfalttitietä. Mto Wa Mbun kylässä pysähdyttiin matkamuistokaupoilla ja maisteltiin punaisia banaaneja. Makuyunin tienristeyksestä käännyttiin oikealle kohti Tarangiren kansallispuistoa. Koska oli sunnuntai, Tarangiren tienristeyksessä Kwa Kuchinjan kylässä, oli käynnissä maasaimarkkinat. Kävimme sitä jalkaisin ihmettelemässä ja kaikenlaisia kauppiaita kävikin vuorollaan tarjoamassa tuotteitaan.

Matkalla kohti puistoa tuli vastaan myös pieni sadekuuro, ensin tuli sateen nostattama pölymyrsky, sitten vasta vettä. Pitkään se ei jaksanut sataa, mutta sen verran että tiet eivät pölynneet niin pahoin. Puiston portilla pysähdyttiin hetkeksi pienelle Ollin luennolle ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Tarangire Safari Lodgea. Puiston sisällä mentiin taas safariajona kattoluukut auki. Matkalla näkyi muutamia digdigejä, pieni määrä seeproja ja gnuita, muuten oli melko aution näköistä. Tarangiren valtavat apinanleipäpuut ovat aina yhtä komeata katsottavaa.

	iltamaisemaa lodgelta

Lodgella majoituttiin toivottuihin safaritelttoihin, edellisellä kerralla täällä tuli yövyttyä bungaloweissa. Teltat on rakennettu maasta korotetun betonilattian päälle, jonka yllä tolppien varassa on olkikatto. Katoksen alle pystytetty teltta on reilun kokoinen ja sen sisällä on kaksi sänkyä, pöytä ja pari tuolia. Teltan takaosassa on avointa kylpyhuonetilaa, sekä betoniseinäiset wc- ja suihkukopit. Sähkövalo kuuluu teltan varustuksiin, mutta latauspistorasiaa ei ole, vaan laitteet on ladattava päärakennuksessa esim. ruokailun aikana. Teltan edessä on vielä katettu veranta, jossa on pari tuolia ja pöytä. Maisemat lodgella ovat komeat, koska kaikki majapaikat sijaitsevat korkealla harjun rinteellä.

teltta no. 14	kaksi sänkyä	ja kirjoituspöytä
wc ja suihku teltan takana	kylpyhuone	vaatekomero

Illan ohjelmassa oli jälleen perinteistä Ollin iltainfoa ja illallinen. Auringon laskettua alkoi myös tuulla reippaasti, joten teltasta piti nukkumaan mennessä sulkea päädyt kokonaan. Targangiressa kylmä ei kuitenkaan tule, koska ollaan alle tuhannen metrin korkeudella merenpinnasta.

11. päivä

• aamupäivän safariajo kenttäaamiaisella (6 h)
• lounas lodgella
• iltapäivän safariajo (2,5 h)

Aamu alkoi varhaisella puoli kuuden herätyksellä. Teltalta yritettiin lähteä hyvissä ajoin, mutta homma pysähtyi äkäisen norsun takaa-ajoon. Se oli ollut poikasen kanssa aivan telttojen edustalla, eikä oikein pitänyt hämärässä kulkevista ihmisistä. Telttojen takaa tuli vielä toinenkin täysikasvuinen norsu kimppaan, joten niiden ohittaminen olisi ollut vieläkin vaikeampaa. Onneksi lodgen henkilökunta tuli hätiin ja peltejä paukuttelemalla ajoi norsut alas rinnettä. Aamusafarille päästiin lähtemään varttitunnin myöhässä, mutta meillä oli kyllä hyvä selitys olemassa.

norsuja teltalla!

Aamuajo lähti kohti etelää ja kiertelimme pitkin Tarangirejoen rantoja. Iso afrikanpuhvelilauma oli paistattelemassa aamuauringossa. Viuhkapalmujen luota löytyi paljon paviaaneja, joiden aamutoimia pääsimme tovin seuraamaan. Impalaurokset mittelivät niin että tanner pölisi. Muuten vaikutti ihmeen tyhjältä, täällä piti kuivana kautena olla paljon enemmän eläimiä.

Puoli yhdeksän aikaan pidettiin aamiaistauko Tarangirekukkulan tienristeyksessä. Matkalla etelämmäksi pysähdyttiin Kuro Ranger Postin pihassa, tällä alueella oli edellisenä päivänä näkynyt savannikoiria. Nyt ei paikalla ollut ketään, jolta olisi saanut lisätietoa.

kalliotamaaneja	paviaanit aamutoimissa	kyyhkyjä ja kaijasia
impala	taistelevat impalat	strutsinaaraat
kääpiömangusteja	aamiaisella	Tarangirekukkula

Kymmenen aikaan päästiin Silalesuon rantaan. Poissa oli viime kerran kirkas vaaleanvihreä sävy, nyt vihreätä oli vain kapealla kostealla vyöhykkeellä. Vanhasta muistista täältä pitäisi löytyä afrikanpython puusta ja näin tapahtuikin. Muutamaa seepraa ja joitakin lintuja lukuun ottamatta alueella ei juurikaan ollut ketään, joten käännyimme takaisin pohjoiseen. Pari pientä norsuryhmää löytyi vielä Tarangirejoen tuntumasta.

dikdikejä	Silalesuo

python puussa	seeprat rannalla

Vasta aivan lähellä lodgea, viimeisen joen ylittävän sillan kohdalla oli suurempi lauma impaloita, gnuita ja seeproja. Me vain ajelimme pitkin puistoa sillä aikaa kun kaikki eläimet olivat lodgen ympäristössä. Palasimme lodgelle lounaalle ja iltapäivän aikana oli mahdollisuus tarkkailla joelle juomaan tulevia norsu- ja seepralaumoja. Pitihän sitä vielä uima-altaassakin käydä kastautumassa, etteivät uimahousut olisi jääneet aivan käyttämättömiksi tällä reissulla.

vesiantilooppeja	impaloita
seeproja ja gnuitakin

maisemia lodgen näköalapaikalta

Iltapäivän safariajolle lähdettiin puoli neljän aikoihin. Nyt pyörittiin joen varressa puiston pohjoisosissa. Jälleen kerran eläimistö oli kadonnut jonnekin, muutamia norsuja sentään nähtiin. Suurempi ryhmä oli joella ja eräs norsu kävi vähän uhittelemassa korvat levällään auton takana. Se potki maassa olevaa tukkia etujaloillaan, niin että säpäleet lentelivät, vihjaisi vähän että aletaan ylittämään tiettyjä rajoja. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja auto jäi tällä kertaa ehyeksi.

norsu tulossa

Ajon aikana käytiin poikkeamassa vanhan tutun apinanleipäpuun luona, jonne pääsee kiipeämään sisään. Ilta-ajon suurimmaksi anniksi jäi melkoinen joukko komeita maisemakuvia. Yön aikana leijonat karjuivat lodgen ympäristössä, mutta eivät tulleet kovinkaan lähelle.

vesiantilooppi	kirjoantilooppi

apinanleipäpuu

etelänkalkkunasarvekkaat

12. päivä

• varhainen aamuajo (3 h)
• aamiainen lodgella
• aamupäivän safariajo (2 h)
• siirtyminen Tarangire - Arusha (115 km / 2 tuntia)

Tällä kertaa muistettiin tarkistaa norsutilanne, ennen teltasta ulos astumista. Ajoimme hyville tarkkailuasemille, josta saatiin napsittua auringonnousukuvia. Lähellä päiväntasaajaa aurinko nousee nopeasti pystysuoraan. Kuvien kellonajoista laskettuna aika on vain reilun minuutin verran siitä, kun ensimmäinen pilkahdus näkyy siihen kun aurinko on kokonaan esillä. Aamuauringon punertava matala valo antoi hyvää uutta sävyä maisemakuviin. Pari uutta eläinhavaintoa saatiin, ensin piikkisika joka pujahti tien alittavaan ojarumpuun edessämme, sitten pusikosta löytyi mesimäyrä. Yksi leijonanaaras kaukana puun alla sekä impalat ja pahkasiat olivat muita merkittäviä havaintoja.

helmiseppä

joku frankoliini	keltakurkkufrankoliini, eli "Frankie Boy!"

Kiersimme lodgen itäpuolella olevan "Pikku Serengetin" safarilenkin, ennen kuin palasimme lodgelle aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen vaihtoehtoina olisi ollut joko lähtö takaisin kohti Arushaa, tai vielä pieni safariajo. Valitsimme tietysti jälkimmäisen ja reitti suuntautui lodgelta pohjoiseen alueelle, josta oli eilen saatu havaintoja savannikoirista. Niitä ei vielä oltu nähty tällä safarilla, eikä niitä kovinkaan helposti yleensäkään voi nähdä. Lähinnä voi kuulla vihjeitä, missä ne eilen olivat ja tänään ne voivat olla jossain viidenkymmenen kilometrin päässä.

Matkalla ylitettiin sangen röykkyinen taival, jossa ainakin tuli saatua kokovartalohierontaa jonkun aikaa. Tasaisemmalle alueelle päästyämme ei eläimistä ollut pitkään aikaan tietoakaan. Muutama norsu ja strutseja sentään löytyi ja nopeasti laskien reilun kuudenkymmenen seepran lauma. Gordonin auto sippasi taas ja piti työntää käyntiin, onneksi sattui tasainen kohta. Viiden kirahvin ryhmä vähän piristi tyhjää kierrosta. Juuri ennen lodgea löytyi vielä muutamia vesiantilooppeja.

savannisininärhi	strutsit kisailevat

vesiantilooppeja

Haimme lodgelta matkatavarat kyytiin ja oli aika suunnistaa pois Tarangiresta. Tällä kertaa puisto jäi vähän vaisuksi kokemukseksi. Kuivalla kaudella joen olisi pitänyt pitää puiston eläinkannan runsaana. Nyt eläimiä oli harvakseen, eikä kovinkaan suuria ryhmiä ollut missään. Tämä oli reissun päätöskohde ja sille oli alusta alkaen asetettu ennakolta suuret odotukset. Maisemat ovat tosin aina yhtä upeita Tarangiressa, vuodenajasta riippumatta.