1. päivä

• lento KLM KL1164: Helsinki (6:10) - Amsterdam (7:25) (2 tuntia 15 min)
• lento KLM KL571: Amsterdam (10:30) - Kilimanjaro (20:50) (8 tuntia 20 min)
• bussikuljetus Arushan kansallispuistoon (45 km - 1 tunti)
• majoitus Momela Wildlife Lodge

Tällä kertaa meitä ei oltu taluttamassa koneeseen, vaan saimme selvitä omin avuin lennoista. Suomen päässä turvatarkastus ihmetteli tovin kamerareppua putkineen, mutta päästi kuitenkin koneeseen. Amsterdamin lento sujui pikaisesti puolisen tuntia etuajassa. Kilimanjaron lennolla kapteeni lupaili etuajassa suoriutumista, mutta lopulta käytännössä laskeuduttiin aikataulun mukaisesti.

Kilin kentällä oli vuorossa taas pakolliset viisumibyrokratiat. Kaikkien passit kerättiin, keltaisilla rokotuskorteilla ja 50 dollarin viisumimaksulla täydennettynä ja lähdin kokeilemaan operaatiota: ohita turistijono oikealta. Nihkeästi virkailija otti kolmentoista passin nipun tiskin taakse, jatkaen pitkän turistijonon passien läpikäymistä yksi kerrallaan. Vasta kun kaivoin viisumimaksuihin varatut 650 dollaria esiin ja aloin setelipinolla naputtamaan tiskiä, löytyi virkailijalta tarpeeksi mielenkiintoa hoitamaan meidän pinoa. Rauhalliseen tahtiin meidän ryhmän passit leimattiin pitkän jonon odottaessa omaa vuoroaan ja pääsimme jatkamaan kohti matkatavaroita.

Terminaalin aulassa Olli ja Kizo olivat vastaanottamassa porukkaa. Siirryimme parkkipaikalla odottelevaan pikkubussiin. Mukaan meinasi tulla pari amerikkalaista tätiäkin matkatavaroineen, mutta emme päästäneet niitä kyytiin. Bussikyyti lähti läpi Afrikan yön kohti Arushan kansallispuistoa. Ensin lentokentän tietä pari kilometriä päätielle, sitten vasemmalle kohti Arushan kaupunkia ja suunnilleen parinkymmenen kilometrin päästä käännytään oikealle kohti Arushan kansallispuistoa. Viimeinen parikymmentä kilometriä mentiin pitkin kuoppaista ja mutkaista hiekkatietä, välillä puiston porteilla pysähdellen, ennen kuin saavuimme Momela Wildlife Lodgen pihaan.

Aulasta saimme avaimet ja lähdimme kantajien perässä kohti pimeyttä. Pimeästä löytyi useita pyöreitä valkoisia olkikattoisia bungaloweja joihin majoitumme. Ohjelmassa oli vielä tervetuliaistilaisuus, joten kokoonnuimme päärakennuksen ravintolasaliin. Iltapalana oli lautasen kokoiset kanavoileivät hukutettuina salaattiin. Ihan niin nälkä ei kuitenkaan ollut, mutta kylmä Kili maistui taas hyvältä. Kuulimme myös, että sateet olivat romahduttaneet tien ja matkasuunnitelmaan tulisi muutoksia. Saimme Ollin piirtämän graafisen esityksen muuttuneista järjestelyistä.

Iltalämpö majoihin palatessamme oli +22 astetta ja kylmimmillään yön aikana se kävi vain +20 asteessa. Yöstä jäi lähinnä mieleen valtava metakka mitä aamuhämärissä kuulee, kun hyönteiset, sammakot ja linnut kukin vuorollaan pitävät meteliä. Lisäksi yöllä ilmassa oli kitkerää savun hajua, jonka aiheuttaja paljastui seuraavana aamuna. Juokseva kuuma vesi lämmitetään tulilla, jotka sijaitsevat bungalowien keskellä olevien vesitornien alla tulipesissä.

2. päivä

• aamupäivällä patikkaretki kohti Meruvuorta (3.5 tuntia)
• iltapäivällä melontaretki kanooteilla Pikkumomelajärvellä (1.5 tuntia)

Aamun sarastus paljasti edellisenä iltana pimentoon jääneen maiseman, kun Meruvuoren puolikas esittäytyi kaikessa komeudessaan. Etäisyyttä lodgelta Merun huipulle on n. 12 kilometriä ja korkeuseroa yli kolme kilometriä. Toisessa suunnassa maisemaa hallitsee Kilimanjaron siluetti, jonne matkaa on kuitenkin kuutisenkymmentä kilometriä.

Meru		Kilimanjaro

Ennen aamiaista saatiin vähän tuntumaa alueen eläimistöön, kun kirahvit saapuivat lodgen ympäristöön. Aamiaisen jälkeen olimme valmiita päivän ensimmäiseen aktiviteettiin, eli patikkaretkelle kohti Merua. Kuskimme Sam ja Kirita saapuivat lodgelle ja jakaannuimme kahteen autokuntaan. Lodgelta ajettiin varttitunnin matka Momelaportille, josta lähti aseistautunut vartija mukaan turvaamaan kävelyretkeä.

Patikointi alkoi Ngare Nanyuki joen ylittävältä sillalta, jolta bongattiin kirahvi seisomassa vedessä. Matka jatkui tietä pitkin, kun kiersimme pyöreähuippuisen Tulusiakukkulan ympäri. Välillä pusikoissa kuului rapinaa ja näkyi vilahduksia kun "something" niminen eläin syöksyi pakosalle. Puiden latvoistakin kuului välillä kahahduksia, kun paviaanit loikkivat karkuun.

	kohti Merua	paviaani tarkkailee
Kilikin näkyy välillä

Noin tunnin ja 45 minuutin jälkeen pääsimme määränpäähämme Fig Tree Archille, kuristajaviikunoiden muodostamalle kaarelle, joka on keskellä tietä ja niin korkea että sen alta voi ajaa autolla. Korkeuseroa Momelaportilta tänne muodostuu 350 metriä. Pakollisten poseerauskuvien jälkeen lähdimme vähitellen palaamaan takaisinpäin. 

Fig Tree Arch

Matkan varrella poikkesimme vielä näköalapaikalla ihailemassa maisemia ja voimakkaasti savuttavaa maastopaloa. Momela Wildlife Lodgen valkoiset majat erottuvat hyvin tasangolta. Vähän ennen porttia tehtiin vielä pieni lenkki tieltä sivuun ja tavattiin ryhmä pahkasikoja tonkimassa.

maastoa palaa	Momela Wildlife Lodge	puskassa tonkimassa
pahkasikojen kanssa

Palasimme lodgeen lounaalle ja pienen lepohetken jälkeen lähdimme iltapäivällä kohti Momelajärviä. Matkalla näkyi jokunen kirahvi, muutamia seeproja ja vähän puhveleita. Puolen tunnin automatkan kuluttua saavuimme Pikkumomelajärven rantaan, jossa meitä odotteli kahdeksan kanoottia rannalla. Saimme pikakoulutuksen kanoottien käytöstä, allekirjoitimme lapun että osallistumme toimintaan omalla vastuulla ja astuimme kanootteihin. Pienen alkuhärdellin ja törmäilyjen jälkeen saimme homman enimmäkseen hallintaan ja lähdimme rauhallisesti kiertämään järveä rannan tuntumassa. Mukaan lähti myös kaksi vartijaa omalla kanootillaan.

Pikkumomelajärvi
alkuhärdelliä	suunta alkaa löytyä	vartijat ihmettelevät menoa

Muutamia rantapusikossa olleita lintuja lukuun ottamatta eläimistö vaikutti aluksi poissaolevalta. Erään mutkan jälkeen tapasimme lauman puhveleita lepäilemässä rannalla. Lisäksi keskeltä järveä alkoi kuulua tuhinaa ja kolme virtahepoa alkoi kiinnostuneina kurkkia outoa ryhmäämme. Otimme vieläkin tiukemman kurssin kohti rantaa. Syvyyttä rannan lähellä oli vain melan lavan verran, joten ainakaan alapuolelta virtahepo ei pääsisi yllättämään. Rannalla oleva puhvelilauma nousi jalkeille ja perääntyi muutaman metrin taaksepäin, kun tulimme sen kohdalle.

virtahevot tarkkailevat	samaten puhvelit	tästä ei kannata rantautua

Sekä virtahevot että puhvelit ottivat homman rauhallisesti, joten jatkoimme matkaa. Kiersimme pienen saaren takaa ympäri ja lähdimme palaamaan järven toista reunaa takaisin. Puolentoista tunnin soutulenkin jälkeen olimme palanneet lähtöpaikkaamme. Kanoottisafari on hyvää vaihtelua autossa istumiseen ja samalla näkee luontoa vähän eri tavalla. Arushan kansallispuiston aktiviteettina se on uusi, aloitettu vasta viime vuonna.

kirahvit rinteellä	lehmähaikara	vartijat jahtaavat puhvelia

Nousimme takaisin autoihin ja lähdimme kiertoajelulle pitkin Isomomelajärven rantoja. Ajoimme näköalapaikalle, josta saatiin hyvä yleisnäkymä Momelajärvien alueelle. Kolmen näkyvissä olevan järven lisäksi alueella on vielä neljä pienempää järveä. Tosin kotona päin niin pieniä kutsutaan lähinnä lammiksi, mutta toisaalta Afrikassa pienet purotkin ovat jokia.

kirjoantilooppeja	pikkuflamingoja	Pikkumomelajärvi
Isomomelajärvi	Kilimanjaro	dikdikpariskunta

Järvenrantatie oli kovinkin suomalaisen oloinen, mitä nyt vähän paviaanilaumat sotkivat illuusiota. Avoimemmilla tasangoilla liikkui pieniä kirahviryhmiä. Lodgen pihaan kurvattuamme aurinko oli jo ehtinyt Meruvuoren taakse, joten pimeä tuli nopeasti. Ilta kului rattoisasti syntymäpäiväjuhlien ja kuohuviinin merkeissä. Myöhemmin illalla tuli vielä istuskeltua päärakennuksen terassilla, ihan kuin Hatarissa tehtiin. Tässä samaisessa rakennuksessa on aikoinaan kuvattu kyseisen elokuvan sisäkohtaukset, varsinkin takkahuone on vielä tunnistettavissa.

3. päivä

• aamupäivällä puistoajona kohti Arushan kaupunkia
• rahanvaihtoa ja lounas Arushan kaupungissa

Aamiaisen jälkeen oli aika pakkaantua autoihin tavaroinemme ja lähteä kohti uusia paikkoja. Nyt lähdimme kohti puiston kaakkoiskulmassa sijaitsevaa Ngurdoton kraatteria. Arushan kansallispuiston itäpuoli on melkoisen tiheätä metsää, jonka latvustosta bongasimme useita mustavalkoisia gueretsoja.

gueretsa

Ajoimme mutkittelevaa tietä kraatterin reunaa pitkin Leitongin näköalapaikalle. Korkeutta paikalla on puiston kartan mukaan 1853 metriä, mutta mittari näytti ranteessa vain 1780 metriä. Reunan korkein paikka kuitenkin ja edessä aukeaa maisema kolme kilometriä halkaisijaltaan olevalle vihreälle kraatterille, jonka pohja on kolmisensataa metriä alempana 1474 metrissä. Itseasiassa kyseessä on romahtanut tulivuoren kaldera, ihan kuten monet muutkin alueen kraatterit kuten esim. Ngorongoro. Noin puolet sen pohjasta on suon peitossa ja suurin osa toista puoliskoa on metsän peitossa. Jotakin yksittäisiä elämiä näkyi kiikareilla etäällä. Nykyään pohjalle järjestetään myös kävelysafareita, pitäisikö laittaa tehtävien asioiden listalle...

Ngurgoton kraatteri eli kaldera

Viimeinen merkittävä kohde löytyi, kun palasimme takaisin päätien varteen. Täällä sijaitsee pieni ruohoinen tasanko, jonka nimi on omaperäisesti Seregenti Ndogo eli "Pikku Serengeti". Paikalla olikin runsaasti kirahveja, seeproja, puhveleita ja pahkasiat juoksentelivat seassa. Varsinainen eläinnäyttämö suoraan tien varressa, hieno päätös puistolle.

Pikku Serengeti

Lähdimme päätietä pitkin kohti Arushan kaupunkia. Kaupunkiin tullessamme pysähdyimme ensin rahanvaihtopaikassa ja vaihdoimme sileitä dollareita paksuihin shillinkinippuihin. Lounaalle menimme Impala hotellin lähistöllä olevaan La Bella Luna -ravintolaan. Kolme vuotta sitten paikan nimi oli Mezza Luna. Puolitoista vuotta sitten ravintolaa ei enää ollut ja nyt kaikki on rakennettu taas uudestaan. Afrikkalaiseen tapaan peruskorjaus tehdään ensin puskutraktorilla ja rakennetaan sitten uudestaan tyhjän päälle.

La Bella Luna