7. päivä

• siirtyminen Manyara - Lobo (260 km - 9.5 tuntia)
• majoitus Lobo Wildlife Lodge

Manyara Hotellilla vietetyn kuohuviiniaamiaisen jälkeen pakkasimme taas tavarat autoihin ja lähdimme kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli itseään Tansanian parhaimpana pitävä paitakauppa Shirt Shack, josta shoppailijat löysivätkin itselleen ostoskassien täytettä.

Ngorongoron suojelualueen portilla Lodoaressa pysähdyttiin paperien täyttämisen ajaksi ja tutkittiin alueen kolmiulotteista karttaa. Portin jälkeiseltä Viewpointilta ihasteltiin jälleen kerran kraatterin uskomattomia ensinäkymiä. Koska meillä oli hyvää aikaa, päätettiin pitää pieni virkistäytymistauko Ngorongoro Wildlife Lodgen terassilla ja samalla tuli paikkaa esiteltyä ensikertalaisille. Toistaiseksi ei ole ollut Tansanian reissua, etteikö sillä olisi tullut käytyä. Pitihän terassilta vielä pari sarvikuonoakin bongata kiikareilla, että saataisiin "Big Five" (sarvikuono, norsu, puhveli, leijona ja leopardi) kerätyksi tällä reissulla.

Ngorongoro Viewpoint
Ngorongoro Wildlife Lodgen terassilla

Päästelimme läpi vihreän Ngorongoron ja laskeuduimme alas kohti Serengetin tasankoja. Tien korkein kohta (2435 m) on vähän ennen kuin aletaan laskeutua kohti Malanjan painaumaa. Matalin kohta (1500 m) on Norkuman joen ylityksessä ennen Oldupairotkoa. Eteläosien ruohotasangot ovat aavistuksen ylempänä n. 1700 metrin korkeudella merenpinnasta.

Vähän ennen Serengetin kansallispuiston porttia tietä ylitti pieni ryhmä gnuita, mutta muuten oli melko aution näköistä. Naabikukkulan edustalla tien varressa oli muutamia autoja, joten menimme tutkimaan asiaa tarkemmin. Kaukana näkyi gepardiemo, jolla oli pari poikasta mukanaan. Heinikko peitti vain parhaimman näkyvyyden.

huppukorppikotka	gnuita tiellä	Serengeti Highwayn ruuhkaa
Serengetin portilla	The Portti	Leopard Tours väijyy gepardia
kattohaikaroita	lehmähaikaroita	agamaliskonaaras
agamaliskouros	Oh my God, it's a lion!	yleensä tasangoilla ei ole vettä

Naabikukkuloilla oli lounaslaatikoiden vuoro ja sen jälkeen luontopolun tutkimista. Kuskien hoidettua paperit kuntoon jatkoimme matkaa eteenpäin. Varttitunnin matkan päässä oli auto pysähtynyt ihmettelemään leijonaa, joka makasi aivan tien penkalla. Meidän siinä paikallaan ollessa takaa tuli lisää autoja ja eräästä autosta huudettiin: "Oh my God!" niin lujaa, että voisi olettaa että jenkit eivät olleet aikaisemmin nähneet leijonaa.

Teimme vielä pienen kiertolenkin Simbakopjen ympäristössä, näkemättä tällä kertaa kuitenkaan siellä mitään erikoista. Seronerajoen virtahevot olivat vanhalla tutulla paikallaan tien vieressä oikealla ja tekivät eskimokäännöksiä vedessä. Pieniä vervettejä istui akasianpiikkien välissä. Tässä vaiheessa Seronerajoki ei vielä näyttänyt tulvimisen merkkejä.

vaippasakaali	Seronerajoen virtahevot	vatsapuolta ruskettamassa
pikkuinen vervetti
	grantingaselli edestä ja takaa

Loppumatkalla Loboon nähtiin joitakin impaloita, yksihampainen norsu, pieniä seepraryhmiä, strutseja, topiantilooppeja, grantingaselleja ja kirahveja. Viimeinen sivutienpätkä Loboon oli mennyt melko huonoon kuntoon sateiden johdosta. Saavuimme Lobo Wildlife Lodgen pihaan vähän ennen auringonlaskua, joten enää oli iltaohjelman aika. Vaikka vettä oli tullut paljon, niin uima-altaaseen sitä ei oltu muistettu laittaa, joten tällä kertaa (kuten edelliselläkin) uiminen jäi Lobossa väliin. Illanvietto meni Ollin iltainfon ja illallisen merkeissä. Illan ja yön aikana oli vähän ukkosta ilmassa.

8. päivä

• varhainen aamuajo (2 tuntia)
• aamiainen lodgella

Ennen aamiaista oli vuorossa varhainen ja tihkusateinen aamuajo Lobon ympäristössä. Lähdimme kohti Grumetijoen varressa olevaa Migration Campia. Eräästä puusta löytyi leopardi saaliin kimpusta, mutta se oli niin arka, että siitä ei ehtinyt nähdä kun vilauksen ennen kuin se katosi heinikkoon.

lehmäantilooppeja	suomukutoja	arokotka
topiantilooppeja		harjalintu

Tunnin yhteen suuntaan ajamisen jälkeen käännyimme takaisin ja palasimme kohti lodgea. Lodgelle johtavan tien varresta kallion päältä nousi kolme leijonanpäätä meitä tarkkailemaan ja me tarkkailimme takaisin. Myöskin kalliohyppijät ja kalliotamaanit olivat paikalla ja kaikki tarkkailivat toisiaan.

Hetken tarkkailun jälkeen meidän nälkä voitti ja palasimme lodgeen aamiaiselle. Sen jälkeinen poislähtö olisi heti kun kaikki olisi pakattuna autoihin. Pienen nopean kuvausreissun ympäri lodgea sentään ehti tehdä, että sai muitakin kun muistikuvia paikasta. Yksi yö ja vain kahden tunnin safariajo eivät anna riittävästi arvoa Serengetin parhaimmalle lodgelle ja hienoimmalle ympäristölle. Tänne pitää tulla viettämään aikaa rauhassa, mutta minkäs teet kun ohjelma on ennalta lyöty lukkoon.

Lobo Wildlife Lodge