3. päivä

• siirtyminen Arusha - Lengai - Natronjärvi (120 km - 6 tuntia)
• majoitus telttaleirissä

Kello 13 olimme saaneet nautittua lounaan Arushan kaupungissa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ensin päätietä länteen noin 80 kilometriä, sitten Makuynin tienristeyksestä oikealle kohti Ngorongoroa. Kello 15 aikaan saavuttiin Mto Wa Mbun kylään, jossa pysähdyimme täydentämään viinivarastoamme leiriolosuhteita silmällä pitäen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tästä olisi pitänyt mennä Manyaran kansallispuistoon seuraavaksi päiväksi. Koska sateet olivat romahduttaneet Natronilta pohjoiseen johtavan Loliondon tien, joutuisimme palaamaan sieltä takaisin tähän päätielle. Näin ollen Manyaran vierailu kannattaisi tehdä vasta Natronin jälkeen.

Mto Wa Mbun kylästä haarautuu pienempi päällystämätön tie pohjoiseen kohti Engarukaa, jota pitkin lähdimme ajelemaan. Koko matkan kohti Natronia maisemaa hallitsee tien vasemmalla puolella oleva Itä-Afrikan hautavajoaman reunajyrkänne. Engarukan kylässä puoli viiden aikaan tulee vastaan maasaiden pitämä tietulliasema. Ollaanhan vieraana heidän maillaan, joten siitä ilosta pitää maksaa 5 dollaria nupilta ennen kuin puomi aukenee meille.

Parin tunnin kuluttua kierrettyämme ensin Kerimasi tulivuoren, sen takaa alkaa hahmottua Lengain jyrkät muodot. Se on tänä päivänäkin aktiivinen tulivuori ja huipulla näkyykin vaaleita tuhkaviiruja merkkinä tuoreista purkauksista. Lähempänä vuorta ylitämme useita kovettuneita laavavirtojen tekemiä uria. Lengailla on jatkuvasti aktiivisutta ja näiltä alueilta on usein jouduttukin evakuoimaan tuhansia ihmisiä purkauksien alta.

Auringon painuessa Lengain taakse, kierrämme sen ja Natronjärvi tulee näkyviin kauempana horisontissa. Tasaisella vuoristojen reunustamalla kaistaleella kasvaa puustoa ja pensaikkoa, joten telttaleiriä ei erota ennen kuin ollaan ajettu suoraan pihaan. Kello on 19 ja juuri viimeisellä valoisalla hetkellä saamme matkatavarat siirrettyä teltoille. Illan leiriohjelma menee rentoutumisen, illallisen ja leirinuotion merkeissä. Leirin korkeudeksi ranne näyttää 670 metriä, joten reissun pohjalla ollaan.

4. päivä

• aamupäivällä patikkaretki Ngare Seron putoukselle (2.5 tuntia)
• iltapäivällä retki Natronjärven rannalle

Yö oli melko nihkeä, makuupussia ei vielä tarvinnut käyttää. Afrikassa telttaillessa luonto pitää huolen siitä, ettei aamulla tule nukuttua liian pitkään. Aamuhämärissä alkaa sellainen siritys, että ilman korvatulppia nukkuva herää aivan varmasti. Viimeistään aurinko pitää huolen heräämisestä. Lämpötila näytti heti aamulla jo +27 astetta, joten vaikuttaisi tulevan lämmin päivä.

Leiriaamiaisen jälkeen keräämme kahlaamiseen soveltuvat varusteet kasaan ja lähdemme autoilla kohti Ngare Sero -jokea, joka laskee hautavajoaman reunajyrkänteeltä kohti Natronjärveä. Jyrkkäreunaisen kanjonin äärellä sijaitsee maasaiden asumuksia. Jalkauduimme ja lähdimme kapuamaan kapeaa polkua pitkin kohti joen yläjuoksua.

Aluksi polku kulkee korkeammalla joen pinnasta, mutta muutaman mutkan jälkeen päästään jo aivan rantaan. Kuskimme Samin johdolla etsimme sopivaa reittiä, joka välillä kiertelee pahimpia paikkoja vältellen. Sitten päästään ensimmäiseen ylityspaikkaan, josta on mentävä virran toiselle puolelle. Arvotavarat laitetaan suojaan ja kahlataan veteen, joen pohja on hienon hiekan peitossa ja kovimmissa virtauspaikoissa lähellä rantaa on hieman syvempää. Virtauksen voimakkuus yllättää ensimmäisellä kerralla ja sen nopeus aiheuttaa päässä huippausta, jos katsot alas jalkoihisi. Parempi vain katsoa vaakatasoon ja kävellä jalkatuntumalla.

Toisella puolella reitti jatkuu ja maisemat paranevat mitä korkeammalle päästään. Välillä mennään helppoa kivistä polkua pitkin ja toisinaan pitää vähän kiipeillä. Kivet ovat aika tiukasti pakkautuneita toisiinsa, joten irtokivien vaaraa ei juurikaan ole. Seuraavassa kapeikossa pitää taas kahlata joen pohjaa pitkin eteenpäin, nyt sujuu jo paljon helpommin. Vielä pari kertaa päästään ylittämään joenuoma toiselle puolelle ja takaisin. Homma hoidetaan varman päälle kädestä toisia pitäen ketjussa. Kannattaa yrittää pysyä tasaisesti liikenteessä, sillä virtaus kaivaa hiekkaa jalkojen alta jos seisoo vähän aikaa paikoillaan.

Pienen hämäävän putouksen jälkeen varsinaiset vesiputoukset tulevat näkyviin. Vettä virtaa kapeina noroina korkealta vihreiden mättäiden välistä. Putouksen yllä kasvaa palmuja ja muita puita. Joen nimi Ngare Sero tarkoittaa vesimetsää, melkoisen osuva nimi tälle paikalle.

Ngare Sero joen vesiputoukset

Tänne asti ei kannata kiivetä pelkästään katselemaan, joten käymme kukin vuorollamme virkistäytymässä viileän luonnonsuihkun alla. Putouksen alta vasemmalta aukeaa kapea kanjoni, josta suurin osa joen vesistä virtaa. Parinkymmenen metrin päässä on muutaman metrin vesiputous, jossa on voimakas virtaus, johon voi heittäytyä porekylpyyn. Virtaus pyörittää hiekkaa melko voimakkaasti, housujen taskut täyttyvät muutamassa sekunnissa. Hiekkaa löytyy vielä pitkän aikaa yllättävistä paikoista uima-asusteiden sisältä.

Hiekkakylvyn ja virkistävän suihkun jälkeen palaamme samaa polkua pitkin takaisin. Selviämme juuri ja juuri maasaiden myyntirynnäköstä, ennen kuin olemme turvassa autojen sisällä. Seuraavaksi palaamme takaisin leiriin, jossa vuorossa on lounastauko.

Kuuman lounashetken jälkeen lähdetään iltapäivän retkelle kohti Natronjärven rantaa. Autoilla kierretään leirin vieressä oleva kukkula, jonka jälkeen jalkaudumme ja lähdemme kävelemään rantaa kohti. Maaperä on enimmäkseen kuivunutta mutaa, mutta kosteammissa kohdissa pinta on liukasta kuin luistinrata.

Natronjärvi

Ilma on tuskaisen kuumaa, joten teemme vain tunnin lenkin ennen palaamista autoille. Ajamme läheisen kukkulan huipulle ja jäämme ihastelemaan maisemia. Olemme juuri kuvaamassa leiriä hyvistä kuvakulmista, kun huomaamme kuskien lähteneen autojen kanssa. Ohjelmassa on siis vielä yksi yllättävä kävelyretki lisää. Matkaa ei tule kuin varttitunnin verran, mutta siellä piikkisessä pusikossa olisi kannattanut kävellä paremmilla jalkineilla kuin pelkillä sandaaleilla.

Retken lämpöennätys teltan sisältä mitattuna iltapäivällä on +51 astetta. Pelkkä teltan etuverkko ei riitä tuuletukseen, vaan pitäisi saada parempi läpiveto aikaiseksi. Kameroiden maksimi suositeltu toimintalämpö on vain +45 astetta, mutta kertaakaan ne eivät oikutelleet. Sormia vähän poltteli, kun otti paljaasta objektiivin metallipinnasta kiinni.

samalla leiripaikalla oli muitakin asukkeja

Toinen telttaleiri-ilta meni jo rutiinilla. Leirisuihkukin maistui koko porukalle, oli sen verran lämmin iltapäivä. Illallinen oli maittava ja leirinuotiolla tuli istuskeltua tähtitaivasta katsellen. Lurauttivat jotkut porukasta vähän nuotiolaulujakin tunnelman kohottamiseksi.

5. päivä

• siirtyminen Natronjärvi - Manyara (5 tuntia)

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme. Ehtivät jotkut vielä ostaa paikalla olleilta maasailta suunnilleen kaikki ylimääräiset teräaseet. Myöskin korukauppa kävi vilkkaasti, ennen kuin nousimme autoihin vähän ennen yhdeksää. Paluumatkalla kohti Engarukaa näkyi joitakin strutseja, sekä pieniä määriä seeproja ja gaselleja. Enimmäkseen näkyi kuitenkin maasaiden karjalaumoja.

Engarukassa oli taas vuorossa 5 dollarin tietulli, hyvä että eivät ole vielä keksineet rahastaa paluumatkasta enempää. Olivat hämmästyneitä siitä, että tulimme takaisin vaikka hyvinkin tiesivät että tie oli sortunut ja tämä olisi ainoa mahdollinen reitti pois. Puoli yhden aikaan pääsimme takaisin Mto Wa Mbuhun ja poikkesimme tien varressa olevalle Popo Camp taukopaikalle nauttimaan retkilounaista.