10. päivä

• majoitus Ndutu Safari Lodge
• iltapäivän safariajo (2 tuntia)

Naabikukkulalta Ndutuun ajetaan ensin kolmisenkymmentä kilometriä lounaaseen pitkin Seregentin eteläosien ruohotasankoja. Puustoinen alue alkaa vasta vähän ennen Ndutujärveä. Ndutujärvi ja alueet sen pohjois- ja itäpuolella sijaitsevat Serengetissä, kun taas loput ovat Ngorongoroa. Tällä on merkitystä lähinnä puistomaksujen kannalta, koska ne maksetaan vuorokaudeksi vain toiselle puolelle. Väärälle puolelle eksyminen voi käryn käydessä tulla kalliiksi. Ndutujärven eteläkärjessä tien varressa tapasimme pienen seepra- ja gnulauman. Vähän matkan päässä akasiapuiden jälkeen löytyi vielä lisää laumoja, joten tällä alueella niiden todella suurien laumojen olettaisi olevan tällä kertaa.

Saavuimme Nudtu Safari Lodgen pihaan vähän ennen kahta. Saimme huoneet, jotka sijaitsevat rivissä päärakennuksen kummallekin puolelle sijoitetuissa olkikattoisissa kivimökeissä. Päärakennus noudattaa samanlaista rakennustyyliä. Kävimme nopeasti huoneissa viemässä tavarat ja palasimme päärakennukseen myöhäiselle lounaalle.

Lounaan ja pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme neljän aikoihin iltapäivän safariajolle. Mutta ensin vaihdetaan autoja, kun toinen auto on toisten mielestä niin paljon parempi kuin oma auto. Ensimmäinen vaihto menee vielä tyylikkäästi molempien autokuntien välillä, mutta tulossa olevat myöhemmät vaihdot sekoittavat pakan lopullisesti.

Safariautoista: Samin Land Cruiserissa on kokonaan avattavat kattoluukut, tavarankuljetustila takana ja ahtaammat sisätilat seitsemälle henkilölle. Kiritan Land Roverissa taas on kokonaisena putkien päälle nostettava katto, jonka alla ei voi nousta penkille seisomaan, mutta pääsee sentään auringolta varjoon, isommat sisätilat kuudelle, korkeammat sivu- ja etuikkunat, tavaratilaa ainoastaan edessä kattotelineellä ja ehkä aavistuksen kovempi jousitus. Kumpi on parempi vai Lantikka?

Iltapäivän ajolenkki suuntautui ensin Ndutujärven etelärantaa myötäillen kohti itää. Järven vastarannalla näkyi komeita sadekuuroja Serengetin tasankojen yllä. Puustoinen alue peittää näkyvyyden hyvin ja muutamat harvat eläimet nähdään vasta kun satutaan aivan kohdalle.

Käymme Masekjärven eteläpuolella vielä kääntymässä, ennen kuin sadekuuro tulee kohdalle ja joudutaan vetäytymään suojaan kattoluukkujen alle. Palaamme ennen pimeän tuloa lodgelle valmistautumaan illalliselle. Majoissa ei akkujen latauspistoketta ole, joten lataaminen hoidetaan päärakennuksen baarin vieressä olevassa latauspisteessä. Melkoisen sähköturvattomuushässäkän keskeltä löytyy kun löytyykin vapaata tilaa, kun vähän vaihtelee pistokkeita parempaan järjestykseen.

Illallisella lodgen tunnukseksi valittu eläinkin tulee vielä näyttäytymään kaksin kappalein. Se on genetti ja kissamaisesta ulkoasustaan huolimatta se kuuluu sivettieläimiin. Päärakennuksen katonrajaan on laitettu poikkipuita, joille genetit saapuvat iltahämärissä vieraiden ihasteltaviksi ja valokuvattaviksi.

Pihalle on viritetty myös nuotio, jonka ympärillä voi istuskella ja viettää aikaa. Ringin ympärillä hämärässä loikki jokunen afrikkalainen jäniskin.

11. päivä

• varhainen aamuajo (2 tuntia), aamiainen lodgella
• aamupäivän safariajo (3 tuntia), lounas lodgella
• iltapäivän safariajo (3 tuntia)

Pelkän aamukahvin turvin lähdemme vielä hämärissä ensimmäiselle aamuajolle. Tien varrella olevat puiden latvat ovat nukkuvien haikaroiden kansoittamia. Kauempana olevat eivät häiriinny ajelustamme, mutta aivan tien varressa olevat puut tyhjenevät aina sitä mukaa kun tulemme kohdalle. Laiskasti ja äänettömästi linnut nousevat siivilleen ja katoavat harmaaseen aamuun.

Ajamme kohti Serengetin tasankoaluetta ja käännymme oikealle kohti Ngorongoroon vievää tietä. Edessä tasangolla näkyy jotain liikettä, joka paljastuu lähemmällä tarkastelulla laumaksi leijonia. Lauma on yöllä kaatanut seepran ja pistelee sitä poskeen aamiaiseksi. Laskemme leijonia porukalla ja vahva veikkaus on, että paikalla oli neljä isompaa naarasleijonaa ja kahdeksan pienempää poikasta. Eläinlauman lukumäärän saa selville laskemalla jalat ja jakamalla saadun luvun neljällä.

Seuraamme leijonalauman aamiaista jonkun aikaa. Samalla kun aurinko alkaa vähitellen osoittaa nousemisen merkkejä, myös haikarat nousevat. Koko tasangon leveydeltä tulee valtava määrä lintuja, jotka ilmestyvät aavemaisesti täysin äänettömästi harmaudesta ja katoavat toiseen suuntaan tasangolle.

Seepran ruhon popsimisen katselu tekee nälkäiseksi, joten lähdemme palaamaan lodgelle. Tien varresta löytyy vielä yksinäinen norsu, lisäksi gnu- ja seepralaumat kansoittavat lodgen lähiympäristön pusikoita.

Aamiaisen ja lyhyen tauon jälkeen lähdetään taas safariajolle. Nyt ajamme Masekjärven pohjoisrantaa pitkin. Lintujen ja kirahviperheen lisäksi ei juuri muita havaintoja näy, joten lähdemme tarkistamaan mitä aamuisille leijonille kuuluu. Yksi naarasleijona löytyykin tasangon laitamilta ja toinen on jäänyt vahtimaan seepranpuolikasta. Kolmas on myös lähistöllä, mutta poikasista ei enää saada havaintoja.

Jätämme leijonat ja palaamme kiertämään Ndutujärven eteläosaa, nyt länteen päin. Alueelta löytyy paljon kirahveja ja pieniä seepra ja lehmäantilooppiryhmiä. Serengetin puolella näkyy muutamia gnuryhmiä, jotka laukkaavat tasangolla pölyä nostattaen.

Poikkeamme Ndutun vartijoiden tukikohtaan. Tarkoitus olisi saada vartija mukaan iltapäivän kävelyretkelle, koska se on pakollinen käytäntö. Edellisenä päivänä homma olisi ollut vielä ihan selvä, mutta tänään oli huono päivä vartijoille. Eivät viitsi lähteä kävelyttämään vierailijoita, joten meiltä jää sitten kävelyretki tekemättä. Jätämme vartijat seisoskelemaan kiireisen näköisinä pihalle ja palaamme lodgeen lounaalle.

kiireiset vartijat

Ndutu Safari Lodge

Iltapäivän aikana ukkoskuurot liikkuvat Serengetin puolella näköetäisyydellä, mutta lodgelle asti ne eivät tule. Puoli neljältä lähdetään päivän kolmannelle safariajolle, tällä kertaa suuntana on Ndutun luoteinen alue. Puustoinen alue loppuu muutaman kilometrin päässä lodgelta ja ruohotasangot alkavat. Kaukana horisontissa näkyy joitakin eläinlaumoja mutta sinne asti emme enää ehtisi ennen pimeätä.

Parin edestakaisen ajon jälkeen lähdemme palaamaan takaisin päin. Tien lähistöltä heinikosta paljastuu ensin yksi leijonan pää, jota jäämme tarkkailemaan. Tarkemmalla tutkimisella sieltä löytyykin neljä nuorta leijonaa, joista fyysisten tuntomerkkien perusteella ainakin kaksi ovat uroksia. Leijonat ovat aika laiskalla tuulella, eivätkä paljoa piittaa ympärille kerääntyneistä safariautoista. Lähinnä ne vain makoilevat tiiviissä kasassa toistensa päällä. Välillä joku nousee venyttelemään ja sitten taas makoillaan.

Safarin leijonakiintiö alkaa olla kasassa, joten palaamme kohti lodgea. Tiellä tulee vastaan yllättävä takaa-ajotilanne, kun pusikosta mutkan takaa säntää ensin jänis kohti autoa ja vähän sen perässä vaippasakaali. Jänis ei autostamme välitä vaan juoksee aivan sen vierestä ja katoaa pusikkoon takanamme. Sakaali jää auton etupuolelle ja luovuttaa takaa-ajon. Jälleen osoitus siitä, että Afrikassa voi tapahtua yhtäkkiä mitä vain ja silmänräpäyksessä tilanne on jo ohi. Vielä kohtaamme yhden leijonan juuri ennen lodgea, ennen kuin palaamme sinne valmistautumaan illanviettoon.

Illallisen jälkeen valloitetaan nuotiopiiri muunmaalaisilta ryhmiltä laulamalla. Ainoastaan pari hollantilaista uskalsi jäädä paikalle seuraamaan tilannetta. Täysikuu paistoi sateenvarjoakasian takaa ja ympäristöstä kuului seeprojen ja gnuiden ääniä. Hyeenatkin metelöivät muutamaan kertaan illan mittaan.

12. päivä

• safariajona Ndutu - Lodoaren portti (110 km - 5 tuntia)
• Shifting Sands
• Oldupairotko

Aamutoimet menevät myöhäisen heräämisen myötä rauhallisesti ja kahdeksan aikoihin ollaan valmiina lähtöön. Suoraan Ngorongoroon vievä tie on mennyt sateiden myötä huonoon kuntoon, joten teemme epävirallisen koukkauksen Serengetin kautta Naabikukkulalle menevälle tielle. Sateet ovat tehneet tämänkin tien vetiseksi ja niljakkaaksi. Välillä mennään vauhdikkaasti kylki edellä, kun pyörät putoavat ajouriin. Maaperä on kuitenkin kovaa, eikä se upota missään kohtaa.

Vajaan tunnin kuluttua saavumme päätielle ja lähdemme ajamaan kohti Ngorongoroa. Vastaan tulee gnu- ja seepralaumoja, kaikki matkalla kohti tasankojen lounaisnurkkausta. Aivan tien vierestä tapaamme hyeenoiden ja korppikotkien lauman nahistelemassa seepranruhosta.

Ennen Oldupairotkoa teemme koukkauksen tien vasemmalle puolelle ja lähdemme käymään Shifting Sands hiekkadyynillä, joka itse asiassa on karkeata Lengain tulivuoren tuhkaa. Edellisen kerran jälkeen dyyni on vaeltanut taas useita kymmeniä metrejä eteenpäin.

Shifting Sands

Ajamme Oldupairotkon pohjan kautta sen reunalla sijaitsevalle museolle ja teimme sinne tutustumiskäynnin. Museokäynnin jälkeen ohjelmassa olisi vierailu maasaikraalissa, mutta koska osa porukasta on sellaisessa jo käynyt, jakaannumme kahteen autoon. Kahdeksan menee Samin auton ja lähtee lantamajaan, kun taas viisi ottaa Kiritan auton ja lähtee Ngorongoro Wildlife Lodgeen oluelle. Jokaisen tulee käydä vähintään kerran elämässään lantamajassa, ennen kuin saa lähteä Ngorongorossa terassille.

Oldupairotko

Hoputamme Kiritaa, joka lähtee kaasu pohjassa matkaan. Nousemme tasangoilta kohti Ngorongoron kraatterin reunaa. Vähän puolenpäivän jälkeen pääsemme kylmän juoman ääreen Tansanian upeimmalle terassille. Puolen tunnin notkumisen jälkeen Kirita tulee ilmoittamaan, että Sam on tulossa ja meidän pitäisi jatkaa matkaa. Reissun viimeiset vilkaisut kraatteriin ja lähdemme jatkamaan matkaa.

matkalla kohti Ngorongoron kraatteria

Tansanian hienoin terassinäkymä

Kohtaamme Samin auton kraatterin näköalapaikalla ja vaihtelemme taas autoja ja porukoita. Varttitunnissa olemme Lodoaren portilla ja siihen päättyi tämän reissun safariosuus.